Lausunnot 2013

TANE on lausunnossaan erityisesti huolissaan lähisuhdeväkivaltaan liittyvien tasa-arvo-ohjelman kirjausten etenemisestä ja nostaa esiin turvakotien rahoituksen ja turvakotipaikkojen tuntuvan lisäämisen. Näitä toimia edellyttää myös Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen (ns. Istanbulin sopimuksen) ratifiointi.

Tämän lisäksi lausunnossa nostetaan esiin muun muassa palkkakartoitukset, työurien pidentämiset, ja perhevapaat. TANE on huolissaan siitä, että tasa-arvo-ohjelman kirjausta, jonka mukaan yksinhuoltaja-, etävanhempi-, adoptio-, monikko-, sateenkaari- ja sijaisperheiden yhdenvertaisuutta parannetaan perhevapaita kehitettäessä, ei ole vielä edistetty. Työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muutostrendejä selvittävältä ja kehittävältä työryhmältä TANE toivoo selkeitä ja konkreettisia esityksiä siitä, miten määräaikaiseen, osa-aikaiseen, vuokratyöhön ja itsensä työllistämiseen liittyviä tasa-arvo-ongelmia ratkaistaan.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta nostaa hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi 2014 esiin turvakotien rahoituksen. Tällä hetkellä järjestöjen ylläpitämien turvakotipalveluiden rahoituspohja on epävakaa ja julkinen valta on vähentänyt naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan uhreille suunnattuja palveluja. Turvakotipaikkoja ei ole tarpeeksi eivätkä turvakodit jakaudu alueellisesti tasaisesti.

Suomi on sitoutunut turvakotipaikkojen lisäämiseen sekä kansallisissa ohjelmissa että kansainvälisissä sopimuksissa. Turvakotipalveluiden toiminta edellyttää rahoituspohjan vakauttamista ja lainsäädäntöä. Turvakotipaikkojen lisääminen vaatii korvamerkittyä rahaa valtiolta. Turvakotijärjestelmän asteittainen kehittäminen edellyttää valtion vuoden 2014 budjettiin 2 000 000 €.

Tasa-arvoasian neuvottelukunta kannattaa ehdotusta siitä, että seksuaalirikokset säädetään virallisen syytteen alaisiksi ja ns. vakaan tahdon pykälä poistetaan. Seksuaalinen väkivalta on vakava rikos, eikä vastuun rikoksen selvittämisestä tai tutkinnan jatkumisesta tule olla rikoksen uhrin vastuulla. Osaksi raiskausrikosten tunnusmerkistöä on otettava suostumuksen puute. Tätä edellyttää myös Istanbulin sopimuksen ratifiointi, johon Suomi on ryhtymässä. Samalla on päästävä eroon lisäedellytyksestä, jossa edellytetään, että raiskauksen uhri on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa ehdotettua muutosta, jossa pakottaminen sukupuoliyhteyteen siirretään määritelmällisesti raiskaukseksi. Lisäksi uhrin haavoittuvan aseman hyväksikäyttäminen tulisi ottaa nykyistä painokkaammin huomioon arvioitaessa raiskauksen törkeysasteikkoa. Esimerkiksi raiskauksen kohdistuminen alaikäiseen ja parisuhteessa tapahtunut raiskaus tekisivät raiskauksesta törkeän. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisen yhteydessä olisi pohdittava nykyistä painokkaammin, miten parisuhteessa tapahtuneen seksuaalisen väkivallan tunnistamista ja tunnustamista voitaisiin vahvistaa.

Seksuaalisen häirinnän kielto tulisi sisällyttää rikoslakiin. Seksuaalinen häirintä on kielletty tasa-arvolaissa ja työturvallisuuslaissa. Istanbulin sopimuksen edellyttämä seksuaalisen häirinnän rangaistavuus ei täyty nykylainsäädännöllä, joka koskee vain kapeaa elämänosaa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta katsoo, että hallituksen esityksessä olisi tärkeää nostaa selkeästi esiin pitkään jatkuneen seksuaalisen häirinnän tarkasteleminen kokonaisuutena yksittäisten tekojen sijaan, sillä seksuaalinen häirintä on usein prosessinomaista. Seksuaaliselta häirinnältä suojaamisen kannalta ei ole olennaista painottaa sitä, minkä tavoitteen tai motiivin tekijä teolleen mieltää, kuten nyt tehdään.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta hämmästelee, ettei rikoslain 20 luvun muuttamista valmisteltaessa ole tehty erillistä sukupuolivaikutusten arviointia, sillä seksuaalinen väkivalta on voimakkaasti sukupuolittunut ilmiö. Lainsäädännöllisiä uudistuksia on tärkeää myös tukea systemaattisella ja laaja-alaisella poliisin, syyttäjien ja tuomareiden koulutuksella seksuaalisen väkivallan erityispiirteiden hahmottamiseksi.

Suomessa naisten ja miesten palkkaero on sitkeä tasa-arvo-ongelma. Työpaikan tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus ovat tärkeitä välineitä puuttua työpaikkatasolla sukupuolten perusteettomiin palkkaeroihin. Palkkaeron kaventaminen edellyttää palkkakartoituksen nykyistä tarkempaa sääntelyä. Palkan käsitettä tulee tarkentaa, sillä tiedot keski- tai kokonaispalkasta eivät riitä. Palkkatietojen kuvaaminen palkanosittain jo kartoituksen alussa on toimiva käytäntö. Samapalkkaisuuden tosiasiallinen edistäminen edellyttää samojen ja samanarvoisten töiden vertailua yli työehtosopimusrajojen. Lakiin ehdotetaan myös sisällytettäväksi velvollisuus tiedottaa koko henkilöstölle tasa-arvosuunnitelmasta ja sen päivittämisestä.

Palkkakartoitukset eivät voi olla vain kuvausta miesten ja naisten palkoista ja palkkojen kehityksestä. Tasa-arvosuunnitelmissa ja niiden osana tehtävissä palkkakartoituksissa on aina oltava konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet aikatauluineen sekä vastuuhenkilöineen. Palkkakartoitusten tekeminen vaatii, että työpaikan johto on sitoutunut tasa-arvosuunnitelman tavoitteisiin ja koulutusta, sillä työpaikoilla ei ole välttämättä riittävää asiantuntemusta palkkakartoitusten sisällön arviointiin ja seurantaan.

Tasa-arvovaltuutetun mahdollisuuksia hoitaa laajentuneita tehtäviään on parannettava. Tasa-arvolain edistämisvelvoitteen tehokas valvonta edellyttää tasa-arvovaltuutetun resurssien vahvistamista.

Istanbulin sopimus on merkittävä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vähentämiseen tähtäävä kansainvälinen sopimus, jonka voimaantulo on kansainvälisesti tärkeää. Sopimus ei rajoitu rikosoikeudelliseen sääntelyyn, vaan se perustuu kolmen P:n periaatteelle: prevention (ennaltaehkäisevät toimet), protection (uhrien suojeleminen) ja punishment (tekijän vastuuseen saattaminen). Sopimuksen täysimääräinen toimeenpano tulee olemaan tärkeä väline naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa. Sopimus koskee naisten lisäksi myös niitä miehiä ja poikia, jotka kärsivät esimerkiksi lähisuhdeväkivallasta tai seksuaalisesta väkivallasta. Sopimuksessa hyväksytyt toimenpiteet on kirjattu sopimusvaltioita velvoittavaan muotoon.

Istanbulin sopimuksen ratifiointi vaatii Suomelta vielä toimia muun muassa palveluihin ja lainsäädäntöön liittyen. Turvakotiverkosto tulee Suomessa saattaa Euroopan neuvoston suosittamalle tasolle ja siihen on myönnettävä tarvittavat varat. Väkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa kokeneille on Istanbulin sopimuksen mukaan saatava matalan kynnyksen palvelupisteet. Lainsäädännöllisesti Suomen tulee muun muassa kirjata suostumuksen puute raiskauslainsäädännön pykäliin ennen kuin Istanbulin sopimus ratifioidaan. Sen lisäksi pakottaminen avioliittoon, naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen sekä seksuaalinen häirintä on kriminalisoitava.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vähentämiseen sijoitetut varat tulevat moninkertaisina säästöinä yhteiskunnan muissa kustannuksissa, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä oikeussektorin kuluina. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kysyykin, onko meillä varaa olla puuttumatta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan?

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää yhdenvertaisuuslain ja sen valvonnan uudistamista tärkeänä ja kiireellisenä asiana. On tärkeää, että yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki säilyvät jatkossakin erillisinä lakeina. Kuitenkin kaikki kiellettyjä syrjintäperusteita koskevat lait tulee säätää mahdollisimman yhdenmukaisen systematiikan pohjalta ja huolehtien siitä, ettei nykyisen suojan taso heikkene. Esimerkiksi mahdollisuus saada hyvitystä kaikilla syrjintäperusteilla on olennainen parannus yhdenvertaisuuslakiin, ja määrättävien hyvitysten tulisi olla sekä ehdotetun lain että tasa-arvolain nojalla samantyyppisissä tapauksissa kutakuinkin samansuuruisia. Tasa-arvolaissa syntynyttä tietotaitoa mm. tasa-arvon edistämisen osalta tulee siirtää myös muiden syrjintäperusteiden käsittelyyn. Yhdenvertaisuussuunnitelma tulee laatia yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Lisäksi yhdenvertaisuussuunnitelman laiminlyönnistä tulee säätää sanktiot kuten nykyisessä tasa-arvolaissa on tasa-arvosuunnitelman osalta. Myös oppilaitoksille osoitettu yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus on tärkeää.

Työelämän rajaaminen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivallan ulkopuolelle on ongelmallista, sillä työelämässä syrjintää esiintyy tutkimusten mukaan yleisemmin kuin muilla elämänalueilla. Moniperusteisen syrjinnän valvontaa tulee täsmentää. Myös tasa-arvovaltuutetulla tulee olla toimivalta valvoa moniperusteista syrjintää ns. risteävän syrjinnän tilanteissa. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä, että uudistuksen toteuttamiseen varataan riittävät voimavarat. Lainuudistuksen lisäksi tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä koulutuksen, tiedotuksen ja asennekasvatuksen muodossa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun asemaa tulee kehittää tulosohjauksesta riippumattomaksi.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta katsoo, että uudistuvan lainsäädännön tavoitteissa tulisi ottaa huomioon sukupuolten välinen tasa-arvo. Henkilöstön täydennyskoulutuksessa tulisi lisätä sukupuolitietoisen kasvatuksen opintoja ja kehittämistyössä työyhteisöä voi auttaa myös ulkopuolinen asiantuntija. Kasvatusympäristöjen rakentamista sukupuolitietoisiksi tulee tukea lainsäädännöllä. Aiheesta tarvitaan myös lisää tutkimusta ja kehittämistoimintaa.

TANE pitää tärkeänä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus turvataan ja varhaiskasvatus saatetaan toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman piiriin. Sukupuolitietoisuuden huomioiminen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa voidaan arvioida toteutettavan nykyisillä yleissivistävän koulutuksen kehittämiseen varatuilla resursseilla.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta on usean vuoden ajan seurannut pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakauman kehitystä. Vaikka naisten määrä pörssiyhtiöiden hallituksissa on Suomessa viime vuosina kasvanut erityisesti suuremmissa pörssiyhtiöissä, on naisten osuus hallitusten jäsenistä edelleen keskimäärin vain vähän yli viidenneksen. Hyvää kehitystä on tärkeää vauhdittaa. TANE:n tavoitteena onkin 40 %:n sukupuolikiintiön säätäminen pörssiyhtiöiden hallituksiin.

Naiset kohtaavat yritysmaailmassa rakenteellista syrjintää, joka liittyy mm. miesvaltaiseen liiketoimintakulttuuriin ja avoimuuden puutteeseen. Ehdotettu hakijoiden pätevyysarviointi niille listayhtiöille, jotka eivät määräajassa saavuta 40 prosentin sukupuolikiintiötä hallituksessa tai hallintoneuvostossa, laajentaisi rekrytointipohjaa ja lisäisi avoimuutta. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kysyy, miksi direktiiviehdotus koskee ainoastaan ehdokasasettelun pätevyysarviointia, ei itse valintaa. Pelkkä prosessivelvoite on lievä keino direktiivin tavoitteisiin nähden. Jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista. Valvonnan järjestäminen on selvitettävä perusteellisesti ja sen toteuttamiseen on oltava riittävät resurssit.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää ensiarvoisen tärkeänä, että vaadittava tasa-arvosuunnittelu koskee koko yrityksen toiminnallista johtoa.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta esittää, että lukiokoulutuksen valtakunnallisiin tavoitteisiin kirjataan sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen sekä avarakatseisuuden ja moninaisuuden kunnioittaminen. Tasa-arvon aktiivisen edistämisen tulee olla tavoitteen sijasta velvoite. Koska lukiokoulutuksen ainevalinnat ovat edelleen vahvasti sukupuolittuneita, TANE katsoo, että tuntijakoa tarkastellessa tulisi purkaa tätä segregaatiota. Myös opinto-ohjauksella on suuri merkitys segregaation purkamiseen, joten on tärkeää, että lukioissa on riittävästi päteviä opinto-ohjaajia. Sukupuolitietoisen kasvatuksen opintojen tulisi olla pakollisia sekä opettajille että opinto-ohjaajille.

TANE:n mukaan opetuksen tulisi edistää nuorten mahdollisuuksia kehittää kykyjään ja tehdä valintojaan ilman sukupuolesta johtuvia ennakko-oletuksia ja rajoituksia. Tasa-arvolaki edellyttää jo nyt, että lukiot laativat toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman sekä sitä, että lukioiden johto ja opettajat edistävät sukupuolten tasa-arvoa työssään.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta painottaa, että toimenpiteitä segregaation purkamiseksi tulee koulutuksellisen tasa-arvon strategiassa käsitellä kaikessa koulutuksessa ja kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoiset kurssit on tehtävä pakolliseksi osaksi niin opettajan- kuin lastentarhanopettajankoulutustakin sekä opettajien täydennyskoulutusta. Opettajien lisäksi myös oppilaat tarvitsevat lisää tietoa, tukea ja ohjausta konkreettisen ja sukupuolten tasa-arvoa tosiasiallisesti edistävän toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman tekemisessä.

Tasa-arvoon ja sukupuolitietoisuuteen liittyvien sisältöjen lisääminen varhaiskasvatussuunnitelmien perusteisiin ja esiopetuksen opetussuunnitelmaan on tärkeää. Suomessa on toistaiseksi tehty melko vähän tutkimusta varhaiskasvatuksen merkityksestä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, joten lisää tutkimusta tarvitaan. Sukupuolten moninaisuuden tunnustaminen on tehokas keino vähentää kiusaamista varhaiskasvatuksesta lähtien.

Segregaation lieventämistavoitteet tulee kirjata selkeästi etenkin nivelvaiheen toimenpiteisiin. Pääsy- ja soveltuvuuskokeita tulee kehittää siten, että ne tukevat koulutusvalintojen ja työelämän segregaation purkamista. Segregaation lieventämisen näkökulmasta olisi tärkeää pohtia kaikkia koulutusaloja, joiden sukupuolijakauma on vinoutunut, ei pelkästään kasvatukseen ja sosiaalialaan liittyviä koulutusaloja. TANE korostaa, että myös työurien pidentämiseen tähtäävissä toimissa on tehtävä sukupuolivaikutusten arviointi. Samapalkkaisuuden saavuttaminen on tärkeää segregaation purkamisessa, koska tasa-arvoinen palkkaus edistänee miesten hakeutumista naisvaltaisille aloille. Strategiassa tulee tarkastella myös naisten ja miesten etenemistä ja uramahdollisuuksia yliopistoissa.

TANE on ollut toistuvasti huolissaan sukupuolentutkimuksen asemasta eri yliopistoissa. Strategiassa linjataan, että yliopistoilta pyydetään raporttia nais- ja sukupuolentutkimuksen tilanteesta vuonna 2014. TANE esittää, että yliopistot raportoisivat samalla myös miestutkimuksen asemasta.

Myös oppilas- ja opiskelijahuollon palveluista on tehtävä sukupuolivaikutusten arviointi. Tyttöjen ja poikien pahoinvointi voi ilmetä eri tavoin. TANE korostaa yhteydenpidon tärkeyttä koulujen, terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja nuorisotoimen välillä, jotta nuorten ongelmat havaitaan mahdollisimman ajoissa ja niitä voidaan hoitaa kokonaisvaltaisesti. Erityisesti syitä poikien ja miesten syrjäytymiseen koulutuksessa tulee selvittää ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. On tärkeää varmistaa erityisopetuksen saaminen valtakunnallisesti.