Tasa-arvoa edistetään kasvatuksen ja koulutuksen avulla

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa toimi vuosina 2010-2015 kasvatukseen ja koulutukseen keskittynyt työryhmä. Työryhmän tehtävänä oli pohjustaa neuvottelukunnan uusia kasvatus- ja koulupoliittisia tavoitteita. Ryhmän puheenjohtaja Ritva Jakku-Sihvonen ja jäsen Jukka Lehtonen muistelevat työryhmän toimintaa. Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvien tulevaisuudenkysymysten joukkoon keskustelijat nostavat niin sateenkaarinuorten hyvinvoinnin kuin sosiaaliseen mediaan liittyvää problematiikkaa sukupuoli- ja yhdenvertaisuusnäkökulmasta.

Ritva Jakku-Sihvonen: Toimin Tanessa 2010-luvulla kasvatus- ja koulutustyöryhmän puheenjohtajana. Eduskunnalle oli tuolloin laadittu tasa-arvon tilasta selvitys, joka herätti paljon keskustelua ammatillisen segregaation syvyydestä. Samoihin aikoihin opetushallituksessa julkaistiin tutkimus, joka osoitti tyttöjen ja poikien oppimistulosten voimakkaasti eriytyneen. Poliittiset päättäjät havahtuivat huomaamaan, kuinka jakautunut Suomi on sukupuolen perusteella koulutuksessa ja työelämässä. Asiaan päätettiin tarttua monin tavoin. Yksi toimenpide oli kasvatus- ja koulutustyöryhmän perustaminen Taneen.

Jukka Lehtonen: Minä olin yksi työryhmän jäsenistä. Otimme kantaa kasvatukseen ja koulutukseen liittyviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joihin Tane reagoi. Tärkeä työryhmän hanke oli luoda Tasa-arvo kasvatuksessa -verkkosivusto, joka tukee varhaiskasvatuksen ammattilaisten sekä aineen- ja luokanopettajien tasa-arvotyötä. Sivusto julkaistiin 2013 ja se päivitettiin 2022.

Keskustelu kasvatus- ja koulutustyöryhmässä oli asiallista, vaikka siellä toki esiintyi erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä esimerkiksi sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa.

Jakku-Sihvonen: Työryhmän sisällä ei ollut selkeän yksimielistä käsitystä siitä, mitä kaikkea sukupuolten tasa-arvo koulun kontekstissa tarkoittaisi. Jokaiselle meistä oli kuitenkin selvää, että tasa-arvon edistäminen edellyttää aktiivista keskustelua käytännön keinoista ja välineistä. Olimme yhtä mieltä siitä, että tarvitaan konkreettisia toimia. 

Pian työryhmässä alkoi muodostua käsitys siitä, että sukupuolten tasa-arvon edistämistavoite tulee saada sisällytettyä opetussuunnitelman perusteisiin. Lähestyimme asiassa opetushallitusta. Muistiomme, jossa vaadittiin selkeitä sukupuolten tasa-arvon edistämistoimia ja tasa-arvosuunnitelman laatimisvelvoitteen asettamista peruskouluihin, otettiin myönteisesti vastaan. Opetus-ja kulttuuriministeriössä kävimme keskustelemassa toiveestamme sisällyttää peruskouluja koskeva tasa-arvosuunnitelman laatimisvelvoite lainsäädäntöön. 

Opettajankoulutuksen tasa-arvosisällöissä yhä kehittämistä

Jakku-Sihvonen: Vuonna 2014 hyväksyttyihin peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin sisällytettiin selkeäsanaisesti sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolen moninaisuuden huomioon ottaminen. Vuotta myöhemmin peruskoulujen tasa-arvosuunnitteluvelvoite sisällytettiin myös tasa-arvolakiin.  

Kun jokin tavoite on opetussuunnitelman perusteissa, niin opettajankoulutuslaitoksien odotetaan ilman muuta ottavan sen huomioon koulutuksessaan. Kokemukseni mukaan riippuu kuitenkin paljon henkilöstöstä, miten tasa-arvokasvatusta opettajankoulutuksessa käsitellään.

Varmaankin yksi syy muutoksen hitaudelle kouluissa on myös tasa-arvoharha eli yleistynyt käsitys siitä, että tasa-arvo on jotenkin saavutettu.

Lehtonen: Moninaisuusteemat eivät tutkimusten mukaan ole riittävässä määrin tasa-arvosuunnitelmissa, opetuksessa, oppikirjojen sisällöissä tai opettajankoulutuksessa mukana. Korkeakoulut ovat autonomisia. Opettajankoulutuksen toteutuksesta päättävissä yliopistoissa saattaa tosiaan olla yksittäisiä opettajia ja tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita näistä asioista ja järjestävät aihepiiriin liittyviä valinnaisia kursseja. Sen sijaan kaikille opiskelijoille pakollisilla kursseilla ei välttämättä käsitellä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemoja tai moninaisuutta. 

Arvioisin, että suurempi vaikutus tasa-arvoteemojen esiin tulemisella kouluympäristössä on ollut sillä, että jo alakouluikäiset lapset ja nuoret tuovat aktiivisemmin esille omaa kokemustaan ja vaativat oikeuksiaan.

Toki myös opettajien asenteet ja tietoisuus ovat lisääntyneet, mutta opettajankoulutuksessa ei välttämättä saa riittävästi välineitä käsitellä moninaisuus- tai ylipäätään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoteemoja. Suhtautumistavat opettajien kesken vaihtelevat todella paljon.

Konkretian kautta käytäntöön

Jakku-Sihvonen: Tasa-arvo-ongelmista käydään paljon hyvinkin analyyttista keskustelua, mutta korjaustoimiin ryhtyminen vaatii viranomaisiltakin erityistä aktiivisuutta. Se, että koulutuksen tasa-arvon edistämisvelvoitteita saadaan sisällytettyä esimerkiksi lainsäädäntöön edellyttää paljon sellaista, mitä poliitikot kutsuvat jalkatyöksi. Ihmisiä pitää tavata ja asioita avata konkreettisten esimerkkien avulla. Tasa-arvoasioiden edistäminen on pitkäjänteistä puurtamista. 

Lehtonen: Varmaankin yksi syy muutoksen hitaudelle kouluissa on myös tasa-arvoharha eli yleistynyt käsitys siitä, että tasa-arvo on jotenkin saavutettu. Voidaan myös luulla, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla eikä tasa-arvotyö edellytä mitään erityistä osaamista. 

Medialukutaito ja netissä esiintyvän vihapuheen ehkäisy tulee yhä tärkeämmäksi teemaksi.

Tasa-arvo kuitenkin nimenomaan edellyttää kriittistä medialukutaitoa ja analysointikykyä uudenlaisissa tilanteissa. Kykyä miettiä, miten sukupuoli näissä eri tilanteissa näkyy. Joskus on tarpeellista suhtautua neutraalimmin asioihin ja olla turhaan sukupuolittamatta, kun taas toisissa tilanteissa on tarpeellista kiinnittää erityisesti huomiota sukupuoleen.

Jakku-Sihvonen: Opettajien työ on muuttunut viime vuosikymmeninä etenkin suurissa kaupunkikouluissa hyvin paineiseksi. Opetusryhmät ovat suuria ja usein heterogeenisia. Muita kuin luokkatyöskentelyyn liittyviä velvoitteita on entistä enemmän. Jotta opettajilta riittäisi aikaa tärkeiden kasvatuksellisten tavoitteiden – esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon aktiiviseen käsittelyyn – opetusviranomaisten tulisi paneutua opetusolosuhteiden kehittämiseen. Esimerkiksi opetusryhmien pienentäminen on ehdottoman tärkeätä. Liian iso osa opettajista tuntee nykyoloissa työuupumusta. 

Risteävien erojen huomioiminen yhä tärkeämpää 

Lehtonen: Kyselyt ovat tuoneet esille sen, että ei-heteroseksuaalisia ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria kiusataan enemmän ja mielenterveysongelmat ovat heidän keskuudessaan yleisempiä. Suhtautumisessa sateenkaarinuoriin esiintyy sellaista harhaa, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvät kysymykset eivät liity lapsiin.

Uskon, että tulevaisuudessa Suomessa kuitenkin kiinnitetään yhä enemmän huomiota sukupuolen moninaisuuteen ja risteäviin eroihin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten määrän lisääntyminen on tuonut esiin tarpeen kiinnittää huomiota erityisesti kielellisiin, kulttuurisiin ja etniseen taustaan liittyviin eroihin. 

Risteävien erojen käsittely tasa-arvoteemojen yhteydessä on hirveän tärkeää, jotta tehty työ olisi merkityksellistä myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden näkökulmasta. Rasismiin ja muuhun syrjintään liittyviä teemoja on hyödyllistä yhdistää. 

Jakku-Sihvonen: Tarvitsemme kokeellista tutkimusta siitä, miten ryhmässä voidaan riittävän hienovaraisesti ja lapsia tukien keskustella erilaisuudesta niin, että lapset saavat keskusteluista aineksia identiteettinsä tiedostamiseen ja kehittämiseen. Ymmärrys sukupuolesta on sidoksissa moniin asioihin. Sukupuolirooleissa on paljon mukana sellaista lapsuudesta ammentavaa taakkaa, joka vaikuttaa myös koulutus-ja ammatinvalintoihin.  Sukupuolen mukaisen segregaation purkaminen koulutuksessa ja työelämässä on tärkeä tasa-arvoa edistävä tavoite.

Lehtonen: Toinen voimistuva teema liittynee sosiaaliseen mediaan ja nettiin, johon liittyvää problematiikkaa tulisi tarkastella laajemmin sukupuoli- ja yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Netti tarjoaa toisaalta hyviä mahdollisuuksia koulutusmateriaalien levittämiselle ja käyttämiselle. Toisaalta tarve opettaa lapsia ja nuoria käyttämään somea ja tiedonhankinnan kanavia turvallisesti ja mediakriittisesti korostuu. Medialukutaito ja netissä esiintyvän vihapuheen ehkäisy tulee yhä tärkeämmäksi teemaksi.

Jakku-Sihvonen: On hyvä, että Me too -kampanjan jälkimainingeissa avointa keskustelua tasa-arvosta käydään moninäkökulmaisesti ja monilla areenoilla, myös opettajankoulutuksessa ja tutkijapiireissä.  

Tämä heijastuu moniin asioihin, kuten nuorten aine- ja ammatinvalintoihin. Sukupuolirooleissa on paljon mukana sellaista lapsuudesta ammentavaa taakkaa, joka vaikuttaa ammatinvalintaan. Meidän tulisi muistaa, että sukupuolten tasa-arvo ja moninaisuuden hyväksyminen sekä ammatillisen segregaation purkaminen kulkevat käsi kädessä.

Keitä he ovat?

Ritva Jakku-Sihvonen on tutkimusprofessori emerita ja Koulutuksen suunnittelun dosentti HY. Hän on tehnyt työuran valtionhallinnossa asiantuntija- ja johtamistehtävissä. Vuodesta 1982 lähtien hän on ollut mukana monissa pienryhmissä edistämässä sukupuolentutkimuksen (naistutkimuksen) asemaa. Toimiessaan Valtionhallinnon koulutuskeskuksessa vuosina 1978–1988 Jakku-Sihvonen on luennoinut sukupuolten tasa-arvosta ja laatinut oppimateriaalin ”Nainen hallinnossa”, jota käytettiin pitkään valtionhallinnon johtamiskoulutuksessa. Jakku-Sihvonen toimi opetushallinnon edustajana vuosina 1991–2013 OECD:n, EU:n ja Pohjoismaiden ministerineuvoston koulutusalan erilaisissa työryhmissä ja on ollut virkatoimissaan opetushallinnossa aktiviinen sukupuolten tasa-arvonäkökulman ylläpitäjä. Ritva Jakku-Sihvonen oli Tanen kasvatus- ja koulutustyöryhmän puheenjohtaja 2011–2015.

Jukka Lehtonen on kasvatussosiologian dosentti ja työskentelee tutkijana Helsingin ja Oulun yliopistoissa sekä tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Hän on tutkinut erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta koulutuksen ja työelämän konteksteissa ja nuorten näkökulmasta viimeisen 30 vuoden aikana. Hän on julkaissut, esitelmöinyt ja kouluttanut runsaasti aihepiiristä sekä osallistunut moniin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviin hankkeisiin, työryhmiin ja kansalaisjärjestöjen toimintoihin. 
Lehtonen on Tanen Sukupuoli, talous ja valta -jaoston varajäsen, oli Tanen kasvatus- ja koulutustyöryhmän jäsen 2011–2015 sekä miesjaoston jäsen useina eri kausina.

Jakku-Sihvosta ja Lehtosta haastatteli Tanen korkeakouluharjoittelija Tiina Helojärvi.