Naisiin kohdistuva vihapuhe on pahimmillaan uhka demokraattiselle järjestelmälle, Sukupuoli, talous ja valta –jaostoa puheenjohtava Silla Kakkola muistuttaa
Silla Kakkola toivoo lisää tasa-arvosisältöjä opettajankoulutukseen sekä entistä aktiivisempaa puuttumista naisiin kohdistuvaan vihapuheeseen.
Sukupuoli, talous ja valta -jaoston ja sosiaaliturvauudistusta seuraavan työryhmän puheenjohtaja Silla Kakkola
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Työskentelen Vasemmistoliitossa naispoliittisena asiantuntijana. Vastuullani ovat puolueen naispoliittisten kysymysten valmistelu ja erilaisten yhteiskunnallisten uudistusten seurantavastuu. Lisäksi koordinoin vasemmistonaisten toimintaa. Tällä kaudella olen puheenjohtajana TANEssa Sukupuoli, talous ja valta –jaostossa sekä sosiaaliturvauudistusta seuraavassa työryhmässä.
Olen valmistunut yhteisöpedagogiksi vuonna 2014 ja jo opintojeni aikana olin erityisen kiinnostunut tasa-arvokysymyksistä. Opinnäytetyössä käsittelin nuorten miesten osallisuuden haasteita ammatillisessa koulutuksessa. Koen, että tänä päivänä sukupuolten tasa-arvon edistäminen on erityisen tärkeää, jotta tämän päivän tytöillä olisi ympäristö, jossa kasvaa turvallisesti kohti nuoruutta ja aikuisuutta
Mikä on mielestäsi tärkein tasa-arvokysymys, joka pitäisi ratkaista?
Tällä hetkellä koulujärjestelmämme ja varhaiskasvatuksemme eivät vielä riittävällä tavalla pura sukupuolittuneita rakenteita. Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus kasvaa omiksi itsekseen ilman stereotyyppisiä sukupuoliolettamia koulussa tai varhaiskasvatuksessa. Ajattelen myös, että sukupuolten tasa-arvo vahvistuu ja yhteiskunnalliset rakenteet muuttuvat koulutuksen avulla ja kautta.
Opetussuunnitelmantason kirjaukset saattavat edelleen törmätä normittaviin käytännön rakenteisiin koulumaailmassa.
Erityisen tiukassa tuntuvat olevan sukupuolittavat käytännöt, joissa oppilaita esimerkiksi ohjataan tietynlaiseen jatkokoulutukseen sukupuolen perusteella. Tasa-arvon rakentaminen tulisi aloittaa alimmalta mahdolliselta koulutustasolta.
Onko tässä ajassa jokin erityinen ongelma, joka on herättänyt huolta tasa-arvon kannalta?
Naisiin kohdistuva vihapuhe on yksi keskeisimpiä esteitä sukupuolten tasa-arvon ja tasa-arvoisten osallistumismahdollisuuksien tiellä. Vihapuhetta ei edelleenkään tunnisteta kattavasti kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja laajempi ymmärrys ilmiöstä jää helposti liian yleiseksi. Yleinen yhteiskunnallinen keskustelu on toki ensimmäinen askel ratkaisuun, mutta se on vielä kaukana vihapuheeseen aktiivisesti puuttumisesta.
Yhteiskunnallinen keskustelu vihapuheesta ja sen vaikutuksesta demokratialle jää usein metatasolle ja keskustelu kääntyy sivuraiteelle, kun puhutaan vihapuheesta esimerkiksi huonona käytöksenä.
Vihapuhe on aito vaientamisen muoto, joka keskittyy erityisesti poliittisesti aktiivisiin naisiin ja vaikeuttaa naisten osallistumista politiikkaan.
Minkälaisiin tasa-arvo-ongelmiin tai haasteisiin olet törmännyt omassa elämänpiirissäsi? Miten ongelman voisi ratkaista?
Katson tätä asiaa erityisesti 10-vuotiaan tyttäreni näkökulmasta. Toivoisin, että eläisimme jo maailmassa, jossa lapsi ei joutuisi sukupuolensa takia ulossuljetuksi pihapeleistä tai leikeistä, jotka ”eivät sovi tytöille”. Hänen kasvuaan seuratessa olen huomannut kuinka voimakkaasti koulutus- ja kasvatusjärjestelmän rakenteet edelleen tukevat sukupuolistereotypioita ja normeja. Tyttöys on edelleen joissakin yhteyksissä haukkumasana ja toivoisin, että tämä olisi viimeinen tyttöjen sukupolvi, joka joutuu ulossuljetuksi sukupuolensa takia.
Ratkaisu ongelmaan piilee mielestäni koulutusjärjestelmässä. Jo opettajan- ja varhaiskasvattajan koulutukseen tulisi sisällyttää opintokokonaisuuksia, jotka valmistavat opettajia käytännön tasolla tapahtuvaan tasa-arvotyöhön. Opettajilla ja varhaiskasvattajilla on vanhempien lisäksi vastuu siitä, että kouluista arjen hyvät käytännöt siirtyvät osaksi yhteiskuntaa ja kulttuuria
Mitä odotat nykyiseltä TANElta?
Toivon, että pystymme TANEna olemaan aktiivinen ja aidosti sukupuolten tasa-arvoa tässä ajassa edistävä taho. Vahvuutemme on laaja asiantuntijuus, jonka kautta odotan, että otamme aktiivisesti kantaa tämän ajan ilmiöihin.
TANEn historiaa tarkastellessa toivon myös, että kykenemme edeltäjiemme tavoin tuomaan keskusteluun uudenlaisia tasa-arvoinnovaatioita ja että jatkossakin toimimme suunnannäyttäjinä sukupuolten tasa-arvosta puhuttaessa.
Millaisena haluaisit maailman näyttäytyvän 10 vuoden päästä? Mikä on muuttunut tasa-arvon osalta?
Haluaisin, että tämän päivän lapset ja nuoret voivat olla aktiivisia yhteiskunnan jäseniä pelkäämättä häirintää tai vihapuhetta. Haluaisin, että lapset vuonna 2030 voisivat elää oman näköistään täyttä elämää ilman heitä rajoittavia sukupuolirooleja.
Haluaisin myös, että vuonna 2030 TANE voisi katsoa tätä aikaa ihaillen ja huomata, että tuolloin TANEn aloitteesta tehtiin tärkeitä sukupuolten tasa-arvoa edistäviä päätöksiä ja avauksia.
Esittelemme TANEn toimijoita #MeOlemmeTane-juttusarjassa (Twitter).