Miesjaoston pitkäaikainen aktiivi Kari Uotila näkee elämän oppimisprosessina
Tunnustan, että oma käytökseni ja suhtautumiseni sukupuolten tasa-arvoon on kokenut ison muutoksen. Esimerkiksi vitsini olivat pitkään varsin sovinistisia. Tämä johtui suurelta osin taustastani miesenemmistöisellä ja maskuliinisella telakalla, jossa elettiin vain likaisten haalaripukuisten miesten kesken vuosia.
Tanen tasa-arvotyön kautta oivalsin, miksi miesten tasa-arvotyötä tarvitaan. Naisten euro on 80 senttiä, mutta miesten vuosi on 11 kuukautta. Tämä ajattelu on ohjannut tasa-arvotyötäni.
Raha on ilman muuta tärkeää, mutta onhan kuitenkin elämäkin aika tärkeää. Jos epätasa-arvoisuuksien takana on sellaisia rakenteita, stereotypioita ja normeja, jotka ovat periytyneet ja joita me voimme vähitellen muuttaa, niin miksi me jättäisimme ne muuttamatta?
”Näperrelkää niitä tasa-arvoasioita muualla – kyllä sotiminen kuuluu miehille!”
Toimin Tanen miesjaostossa pitkään. Olin puheenjohtajakin kaksi kautta. Miehiin kohdistuvasta asevelvollisuudesta käytiin aikanani miesjaostossa hyvin perusteellista keskustelua. Olin tuolloin ja olen edelleen sitä mieltä, että ainoastaan miessukupuoleen kohdistuva asevelvollisuus ei ole tasa-arvon hengen mukaista. Tämä eriarvoisuus pitäisi poistaa jollain aikavälillä. Sama ajattelutapa pitää miesenemmistöisenä myös laajemmin niin sanotun väkivaltakoneiston; poliisin ja koko turva-alan.
Tuolloin kuuli usein sanottavan, että aseellisella maanpuolustuksella ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. ”Näperrelkää niitä tasa-arvoasioita muualla – kyllä sotiminen kuuluu miehille!”
Turvallisuus tulisi nähdä laaja-alaisena ilmiönä, johon sisältyy aseellisen maanpuolustuksen lisäksi muitakin elementtejä. Mielestäni kaikille halukkaille tulisi antaa mahdollisuus osallistua laaja-alaisen turvallisuuden edistämiseen.
Miesjaoston nimissä otimme kantaa isyyslain uudistamisen tarpeeseen. Ajastaan pahasti jälkeen jäänyt isyyslaki antoi äidille oikeuden kieltää lapsen isyyden tunnustamisen, jos isä oli muu kuin aviomies. Laki loukkasi biologisen isän oikeuksien lisäksi lapsen oikeutta kaikkiin vanhempiinsa. Asia puhututti miesjaostossa paljon ja Tanessa oli isyyslain seurantaryhmäkin.
Suomessa käytiin tuolloin myös kovaa keskustelua siitä, pitäisikö meidän Ruotsin esimerkkiä seuraten yhdistää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait ja niihin liittyvät viranomaiset. Me edustimme Tanessa sitä kantaa, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait tulee säilyttää toisistaan erillisinä kokonaisuuksia.
Vaikka on hirveän tärkeää, että moniperustaiseen syrjintään kiinnitetään enemmän huomiota, niin Suomessa on vielä paljon sukupuolten välistä eriarvoisuutta, joka edellyttää spesifisti tasa-arvokysymysten tarkastelua.
Väkivaltaa kokeneen miehen kynnys pyytää apua on korkea
Väkivalta oli yksi miesjaoston keskeisimmistä teemoista aikanani. Teimme laajasti yhteistyötä eri toimijoiden, kuten Lyömättömän Linjan kanssa. Miesjaostossa tunnustimme sen, että sekä väkivallan kokija että tekijä ovat tietyllä tapaa uhreja: väkivaltaisen käytöksen taustalla on kovia roolimalleja ja kulttuurisia normeja. Jos esimerkiksi lapsena näkee ja kokee väkivaltaa, niin nämä toimintatavat siirtyvät usein eteenpäin.
Miehiä ei saada motivoitua tasa-arvotyöhön mukaan, elleivät he koe, että myös heidän ongelmansa otetaan vakavasti
Suomessa naisiin kohdistuu hirvittävän paljon väkivaltaa. Muistan kuitenkin ajaltani miesjaostossa tutkimuksen, jonka mukaan teini-ikäiset tytöt olivat keskimäärin sitä mieltä, että tytöt saavat lyödä miespuolisia kavereitaan tai poikakavereitaan. Tämä on todella huolestuttavaa.
Meillä pitäisi olla yhteiskunnassa nollatoleranssi väkivaltaan, oli tekijä kuka tahansa. Lisäksi kynnys pyytää apua on tyypillisesti korkea miehellä, joka on vaikkapa lähisuhdeväkivallan tai työyhteisössä seksuaalisen häirinnän uhri. Väkivalta on asia, jota voivat kokea ja tehdä kaikki sukupuolet.
Tasa-arvo on win-win-tilanne
Meidän tulisi tehdä tasa-arvopolitiikkaa, joka saa miehet tajuamaan, että tasa-arvo on win-win-tilanne. Miehiä ei saada motivoitua tasa-arvotyöhön mukaan, elleivät he koe, että myös heidän ongelmansa otetaan vakavasti, olivat nämä sitten huoltajuuskiistoja tai vaikka asevelvollisuuteen liittyviä asioita.
Uskon, että tulevien vuosikymmenten aikana miesten elinikä keskimäärin pitenee ja tasa-arvo edistyy. Vanhempainvapaajärjestelmät ovat kehittyneet ja miehet osallistuvat tasaveroisemmin kodin arkeen. Samanaikaisesti naisten rooli on vahvistunut työelämässä ja palkkaerot ovat kaventuneet.
On vaikea sanoa, onko erityisesti miesten näkökulmaan keskittyvä miesjaosto tarpeellinen vielä esimerkiksi 30 vuoden päästä. Olin mukana perustamassa eduskuntaan miesverkostoa naisverkoston rinnalle. Ihanneratkaisu kuitenkin olisi, ettemme tarvitsisi miesjaostoa, naisjaostoja tai esimerkiksi eduskunnassakaan miesverkostoa tai naisverkostoa. Sen sijaan meillä olisi jaosto, joka tekisi kaikkien sukupuolten tasa-arvon puolesta työtä.
Lisätiedot
Kirjoittajasta
Kari Uotila on toiminut Tanessa vuosina 2007 – 2019. Hän oli miesjaoston puheenjohtajana kausina 2007 – 2011 ja 2011 – 2015 ja jaoston jäsenenä 2015 – 2019.
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta julkaisee vieraskyniä sivuillaan. Vieraskynät eivät edusta Tanen virallista kantaa.
Uotilaa haastatteli Tanen korkeakouluharjoittelija Tiina Helojärvi.
