”Tasa-arvonäkökulma on oltava mukana kaikessa perhepoliittisessa ajattelussa läpileikkaavasti," sanoo Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring

18.11.2021 11.51
Uutinen

”Tasa-arvonäkökulma on oltava mukana kaikessa perhepoliittisessa ajattelussa läpileikkaavasti. Tasa-arvo ja perhepolitiikka kuuluvat niin tiiviisti yhteen, ettei toista koskevia päätöksiä voi tehdä ilman toista”, sanoo Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring.

Me olemme Tane -sarjassa haastatellaan Tanen toimijoita ja organisaatioita. Monimuotoiset perheet -verkosto on pysyvänä asiantuntijatahona miesjaostossa, jossa johtava asiantuntija Anna Moring edustaa heitä. Lisäksi verkostolla on jäsen Tanen sosiaaliturvauudistusta seuraavassa työryhmässä.

Miten organisaationne edistää sukupuolten tasa-arvoa ja mikä on keskeisin tavoitteenne?

Monimuotoiset perheet -verkoston keskeisin tavoite on se, että Suomi olisi kaikenlaisille perheille hyvä paikka elää. Haluamme edistää kaikkien perheiden asemaa niin yhteiskunnassa, lainsäädännössä, työelämässä kuin palvelujärjestelmissäkin. Teemme verkostona töitä kaikkien perheiden yhdenvertaisuuden eteen. Tasa-arvonäkökulmat tulevat monella tavalla esiin osana verkostomme työtä ja tavoitteita, kun tasa-arvokysymykset ja monimuotoisuusnäkökulma risteävät. 

Vaikka sukupuolten tasa-arvo ei ole ensisijainen fokuksemme, tasa-arvonäkökulma on olennainen osa työtämme jo senkin vuoksi, että perheisiin ja vanhemmuuteen liittyy paljon sukupuolittuneita aspekteja. Yksi isoimmista edustamistamme ryhmistä on yhden vanhemman perheet. Tämä ryhmä on hyvin äitivaltainen ja yhden vanhemman perheiden haasteet ovat usein sukupuolittuneita. Näiden perheiden äidit työskentelevät usein naisvaltaisilla aloilla, joissa tehdään tyypillisesti paljon läsnäoloa vaativaa vuorotyötä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lapsella ei ole vuoropäivähoitopaikkaa, aikuinen ei voi ottaa työtä vastaan. Yhden vanhemman perheiden äitien työllisyysaste onkin paljon alhaisempi kuin kahden vanhemman perheiden äitien.

Toinen sukupuoleen olennaisesti liittyvä aihe, jonka parissa työskentelemme, on vuoroasumisen edellytysten parantaminen ja eron jälkeisen yhteistyövanhemmuuden esteiden poistaminen. Tämä on monille isille tärkeä teema, koska isät haluavat osallistua lastensa elämään ja kantaa vastuuta tasavertaisesti yhä enemmän myös eron jälkeen, mutta sosiaaliturvajärjestelmä ei huomioi tätä riittävästi.

Millaisia kytköksiä tasa-arvopolitiikalla ja perhepolitiikalla on?

Perhe on käsitteenä ja arjen elettynä todellisuutena niin monella tavalla sukupuolittunut, että hyvää perhepolitiikkaa on mahdotonta tehdä ilman syvällistä ymmärrystä tasa-arvosta ja sukupuolivaikutuksista. Kuten monimuotoisuusnäkökulma, myös tasa-arvonäkökulma tulisi olla mukana aivan kaikessa perheitä koskevassa politiikassa ja päätöksenteossa.

Tasa-arvopolitiikka ei voi sivuuttaa perheitä eikä perhepolitiikka tasa-arvonäkökulmia. Tarvitaan lisää sukupuolitietoisuutta, enemmän sukupuolidataa ja lisää analyysiä risteävistä eroista päätöstenteon tueksi. Vastikään on esimerkiksi huomattu, että sosioekonomisen aseman vaikutus vuoroasumiseen on merkittävä. Kelan tulosten mukaan hyvätuloisten perheiden lapset vuoroasuvat heikompituloisten perheiden lapsia enemmän. Tällä hetkellä vuoroasuminen näyttäytyy hyvätuloisten etuoikeutena. 

Onko tässä ajassa jokin tasa-arvokysymys, joka herättää erityistä huolta? 

Ensiksi nostan esiin yhden vanhemman perheiden työllisyyden ja lapsiperheköyhyyden. Naisvaltaisten alojen palkat pitäisi saada sellaisiksi, joilla pystyy elämään. Yhden vanhemman perheet, joissa lapsen ainoa vanhempi on äiti, ovat yliedustettuna pienituloisissa ja köyhyysrajan alapuolella elävissä lapsiperheissä. Tulokehitykseen puuttumisen lisäksi lasten ja perheiden palvelut, kuten päivähoitopalvelut, pitäisi muuttaa vanhempien työssäkäynnin paremmin mahdollistaviksi.

Toinen meille tärkeä tasa-arvokysymys on eron jälkeisen yhteistyövanhemmuuden tukeminen kaikilla mahdollisilla rakenteellisilla keinoilla. On ongelmallista, että ihmiset eivät pääse matalan kynnyksen palveluiden piiriin erotessa, jolloin ehtii syntyä kriisejä ja konflikteja. Myös se, että sosiaaliturva on niin vahvasti sidottu siihen, missä lapsi on kirjoilla synnyttää ristiriitoja erossa. Nyt järjestelmä kannustaa vanhempia riitoihin erossa, kun heidän on päätettävä, kenen kodissa lapsi on kirjoilla, mistä voi seurata useiden satojen eurojen tulonsiirtoja kuukaudessa. Yhteiskunnan kannattaa satsata eron jälkeiseen yhteistyövanhemmuuteen, koska se tuo säästöjä vähentäessään vanhempien riitoja ja kannustaessaan kaikkia vanhempia säilyttämään läheiset välit lapseen.

Mitä Monimuotoiset perheet -verkosto ajattelee perhevapaauudistuksesta?

Meidän näkökulmastamme perhevapaauudistus on erittäin hyvä, koska siinä on aidosti ja lapsilähtöisesti pyritty asettamaan erilaiset perheet samanlaiseen asemaan perhemuodosta riippumatta. 

Perhevapaauudistuksen laajempi pyrkimys on kannustaa isiä perhevapaiden pitämiseen kiintiöiden avulla. Toisaalta perhevapaauudistukseen sisältyvät kiintiöt voivat olla ristiriidassa joidenkin perheiden toiveiden kanssa, ja esimerkiksi osan sateenkaariperheistä tilanteisiin kiintiöt sopivat huonosti. Onneksi näiden kiintiöiden luovuttamisesta on tehty joustavaa. Kiitettäviä uudistuksia ovat muun muassa yhden vanhemman perheiden aseman huomioiminen ja monikkoperheiden monikkolisien määrien nostaminen. Toivomme pieniä viilauksia esimerkiksi juuri sateenkaariperheiden tarpeiden palvelemiseen ja adoptioperheiden raskausrahan kompensaatioon, mutta kokonaisuudessaan olemme hyvin tyytyväisiä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring. 

Millaisena näette organisaationne ja Tanen yhteistyön?

Olemme tehneet Tanen kanssa yhteistyötä todella kauan. Olen istunut miesjaostossa verkostomme alkuajoista lähtien ja sitä ennen Sateenkaariperheet ry:n edustajana. Miesjaoston toiminta on kiinnostavaa ja hyvää, ja miesjaostossa käydään olennaisia keskusteluja. Meillä on ollut paljon annettavaa jaoston työskentelyyn etenkin erilaisissa perheissä toimivien miespuolisten vanhempien näkökulmasta. Lisäksi olemme olleet mukana lainsäädännön kehittämisen seurantatyöryhmissä. Meillä on hyvä keskusteluyhteys myös Tanen sihteeristöön ja teemme molemminpuolista, hyödyllistä yhteistyötä.

Miten ymmärrys perheestä ja tasa-arvosta tulee muuttumaan tulevaisuudessa?

Olemme nähneet viimeisen 20 vuoden aikana käsittämättömän suuren muutoksen siinä, miten yhteiskunnassa puhutaan perheistä ja perheiden monimuotoisuudesta sekä miten lainsäädännössä ja erilaisissa palveluissa tunnistetaan erilaisten perheiden näkökulma. Uskon, että tämä kehitys tulee jatkumaan ja vielä monipuolistumaan siten, että perhelainsäädännön logiikka ei perustu enää niinkään biologiaan ja polveutumiseen liittyviin normeihin, vaan se tunnistaa ja tunnustaa lasten tosiasialliset perhesuhteet.

Tällä hetkellä sukupuolittuneen vanhemmuuden rakenteet ovat vahvassa murroksessa, ja näemme isiltä enemmän osallistumista lasten ja perheiden arkeen ja tasa-arvoista vanhemmuutta. Sama trendi tulee vahvistumaan tulevaisuudessa, mikä tulee näkymään lyhyellä aikavälillä erokiistojen voimakkaana kasvuna. Tämä on oikeastaan jo nyt nähtävissä. Erokiistat kertovat siitä, että isät haluavat olla osa lastensa elämää ja uskaltavat aiempaa rohkeammin vaatia oikeuksiaan. Kehitys viestii oikeansuuntaisesta muutoksesta, vaikka kukaan ei toivo riitoja. Väliaikaisen riitaisuuskehityksen jälkeen päästään toivottavasti siihen, että vanhemmat jatkavat itsestään selvästi vanhempina olemista tasavertaisesti ja yhdessä.

Lisäksi tulevaisuudessa hoiva ja huolenpito lapsesta tulee jakaantumaan uudella tavalla, kun sukupuuajattelun rinnalle tulee toisenlainen, verkostomainen hoivan rakenne. Hoivaverkosto ei rakennukaan enää yksin suvun ja polveutumisen mukaan, vaan horisontaaliset verkostot lisääntyvät. Näihin kuuluvat esimerkiksi uudet liitot ja vanhempien entisten puolisojen verkostot, jotka voivat olla hyvin tärkeitä lapselle. Tälle kehitykselle tulee antaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja palveluissa tilaa ja kasvunvaraa. Mitä enemmän hoivaa ja turvallisia aikuisia sen parempi lapsen kannalta.

Yksi huomattava muutos tulevaisuudessa on myös se, että vapaaehtoisesti lapsettomia, niin sanottuja veloja, tulee olemaan enemmän. Rakenteellinenkin lapsettomuus nousee enemmän keskiöön, kun elämäntilanne ei salli lasten toivomista. Jo nyt näkyy eriytymistä sen suhteen, ketkä toivovat lapsia ja ketkä eivät, ja tämä kehitys tulee kärjistymään. Syntyvyyskehityksessä on havaittavissa jyrkkeneviä eroja muun muassa koulutusasteen ja sukupuolen mukaan. Kaikkien ihmisten lapsitoiveita tulisi tukea.

Anna Moringia haastatteli Tanen korkeakouluharjoittelija Ella Immonen

#MeOlemmeTane Ajankohtaista