Miina Sillanpää ensimmäiseksi naisministeriksi 85 vuotta sitten

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä eduskunnan naisverkosto järjestivät 15.12.2011 seminaarin Onko politiikalla sukupuolta? Tänä vuonna tuli kuluneeksi 85 vuotta ensimmäisen naisministerin nimityksestä, kun kansanedustaja Miina Sillanpää nimitettiin Väinö Tannerin hallituksen toiseksi sosiaaliministeriksi. Ensimmäiset naiskansanedustajat valittiin eduskuntaan 105 vuotta sitten. Nyt kansanedustajista naisia on 85 ja hallituksessa noin puolet on naisia.

Miina Sillanpää oli naisten poliittisen osallistumisen edelläkävijä, jonka sitkeän ja pitkäaikaisen työn ansiosta naiset saivat tunnustetun aseman tasavertaisina poliittisina toimijoina. Hänet valittiin työläisnaisten edustajana ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 yhtenä 19 naispuolisesta kansanedustajasta.

Professori Aura Korppi-Tommola tarkasteli puheessaan naiskansanedustajien merkitystä eduskuntatyön muotoutumisessa ensimmäisestä eduskunnasta tähän päivään. Hän totesi, että naiset ovat kansanedustajina muuttaneet sekä lainsäädäntöä että yhteiskuntaa. Yhdessä miesten kanssa he ovat myös vaikuttaneet eduskunnan toimintatapojen kehitykseen.

Korppi-Tommola jakoi katsauksessaan eduskunnan naisedustajien historian neljään jaksoon. Ensimmäinen sukupolvi 1907 - 1945 toi naiset läsnäoleviksi valtiopäiville. Naisedustajia oli noina vuosina 11 - 25. Ensimmäiset naiset toivat perinteen, jonka mukaan naiset työskentelevät yhdessä miesten kanssa poliittisissa puolueissa, kukin oman yhteiskunnallisen näkemyksen mukaan, eikä erillistä naispuoluetta syntynyt. Naisedustajat panostivat erityisen voimakkaasti sosiaalilainsäädäntöön ja sukupuolten tasa-arvoisuuteen tähtääviin muutoksiin. Tällöin säädettiin laki naisten oikeudesta julkisiin virkoihin, samoin uusi avioliittolaki. Naiset vaikuttivat myös kansaeläkelain ja lastensuojelulain syntyyn. Naisille tärkeä kysymys oli myös kunnallistekniikan, kuten sähkön ja vesijohdon saaminen syrjäseuduille.

Toinen sukupolvi 1945 - 1970 eli uutta murroskautta. Naisten osuus edustajista nousi jo yli viidennekseen eikä heitä voitu enää ohittaa valtioneuvoston jäseniä nimitettäessä eikä merkittäviä valiokuntapaikkoja täytettäessä.

Naisten asiantuntemus ja vaikutus oli merkittävä useilla sektoreilla. He puolustivat naisten työpaikkoja ja sosiaaliturvaa, äitiyslomat ja lapsilisät toteutettiin. Keskustelu työn ja perheen yhteensovittamisesta aloitettiin ja luotiin sairausvakuutusjärjestelmä.

Kolmannen polven aikana 1970 - 1991, naisia oli eduskunnassa 43 - 63 eli lähenneltiin jo kolmasosaa. Tuolloin perheellisetkin naiset osallistuivat yleisesti työelämään. Kansanterveyslaki ja päivähoitolaki säädettiin ja peruskoulu sekä keskiasteen uudistus toteutettiin tällä kaudella. Naiset vaikuttivat voimakkaasti mm. tasa-arvolain, naispappeuden ja sukunimilain aikaansaamiseen. Ensimmäiseksi naispuolustusministeriksi nimitettiin Elisabeth Rehn.

Neljäs naissukupolvi aloitti kauden 78 naiskansanedustajan voimin. Ministerisalkkuja on jaettu sukupuolten tasa-arvon mukaisesti pääministeri Matti Vanhasen I hallituksesta lähtien.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Jaana Kuusipalo pohti alustuksessaan sukupuolen merkitystä politiikassa.

- Ei vain politiikka, vaan myös sukupuoli (miten sen ymmärrämme) on muuttumassa. Työn naistapaistuminen (emotionalisoituminen, estetisoituminen) koskee myös miestyöntekijöitä. Samalla kun kansallisen politiikan taloudellisista raameista päätetään yhä enenevässä määrin ylikansallisissa päätöksentekoelimissä, kansallinen politiikka näyttää naistapaistuvan.

- Monista äidillis-sosiaalisista kysymyksistä on tullut kansallisen politiikan ydinkysymyksiä ja jopa Suomen kilpailukyvyn kannalta oleellisia tekijöitä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vaati talouspolitiikkaan vahvempaa tasa-arvonäkökulmaa.

- Talouspolitiikka vaikuttaa olennaisesti resurssien ja sitä kautta hyvinvoinnin jakautumiseen sukupuolten välillä. Esimerkiksi veropoliittiset ratkaisut voivat kohdella eri tavoin miehiä ja naisia, koska miesten ja naisten tulonmuodostus, kulutus ja ajankäyttö poikkeavat toisistaan.

Ministeri piti tärkeänä, että talouspoliittisessa päätöksenteossa arvioidaan jo etukäteen eri vaihtoehtojen sukupuolivaikutukset. Työelämän tasa-arvokysymyksissä esim. samapalkkaisuus ja työmarkkinoiden segregaatio ovat olleet pitkään esillä, mutta talouspolitiikan vaikutukset miehiin ja naisiin on jäänyt lähes huomiotta.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki, joka vastaa myös tasa-arvoasioista hallituksessa, totesi, että yhteiskunnan muuttuessa myös tasa-arvokysymykset muuttuvat.

- Meidän on jatkossa otettava vielä selvemmin huomioon esimerkiksi naisten ja miesten keskinäiset erot ja maahanmuuttajien kohtaamat tasa-arvo-ongelmat. On myös arvioitava missä määrin stereotyyppiset käsitykset ja odotukset vaikuttavat vaikkapa isien vanhemmuuden jakamisessa tai miesten keskinäisten terveyserojen taustalla.

Työelämän tasa-arvon kannalta Arhinmäki näkee merkittävänä edistyksenä marraskuussa solmitun raamisopimuksen mukanaan tuoman isien oman vanhempainvapaajakson pitenemisen vuoden 2013 alusta.

- Tasa-arvoinen yhteiskunta on meidän kaikkien yhteinen etu, totesi ministeri Arhinmäki.