19.06.2012 Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki: Tasa-arvopolitiikka kuuluu kaikille
"Tasa-arvopolitiikkaa on sävyttänyt viime vuosina sekä joidenkin tasa-arvo-ongelmien sitkeys että uusien teemojen nousu tasa-arvopolitiikan esityslistalle. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma hyväksyttiin valtioneuvostossa 14.6.2012. Ohjelmassa näkyvät perinteisemmät tasa-arvopolitiikan teemat, kuten työelämä, koulutus ja päätöksenteko. Siinä ovat kuitenkin vahvasti läsnä myös uudemmat, muun muassa syrjäytymisen ja terveyserojen vähentämiseen, demokratian edistämiseen sekä moniperusteiseen syrjintään liittyvät tasa-arvokysymykset. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista kaikilla politiikka-alueilla jatketaan ja arvioidaan päätösten sukupuolivaikutuksia myös uusilla alueilla, kuten veropolitiikassa.
Julkisessa keskustelussa sukupuolten tasa-arvoa pidetään toisinaan vanhanaikaisena aiheena, jonka ei katsota enää tarvitsevan huomiota. Todellisen tasa-arvon toteutumiseen meillä on kuitenkin vielä matkaa. Pidän tärkeänä, että jatkamme toimia esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä ja erityisesti palkkauksessa. Samoin työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset, ei vähiten miesten näkökulmasta, ovat edelleen ajankohtaisia. Myös naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vähentäminen edellyttävät edelleen päättäväisiä toimia erityisesti palvelujen kehittämisessä.
Hallitus jatkaa laajaa kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi. Ohjelman tavoitteena on kaventaa sukupuolten palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Työvoiman muutostrendejä tarkasteleva työryhmä on juuri antanut väliraporttinsa. Monet työryhmän käsittelemistä kysymyksistä ovat sukupuolten tasa-arvon kannalta olennaisia. Muun muassa määräaikaisten työsuhteiden keskittyminen edelleen erityisesti perheenperustamisikäisille naisille on suomalainen erityispiirre.
Työn ja perheen yhteensovittamisen parantaminen jatkuu. Tätä tuetaan monin eri toimin: lyhentämällä työurakatkoksia, jotka aiheutuvat perhevapaiden pitämisestä, kehittämällä työelämän osapuolten kanssa perheystävällisiä käytäntöjä työpaikoille, helpottamalla osa-aikatyön tekemistä ja uudistamalla erityisesti osa-aikaisen päivähoidon maksujen määräytymistä. Lisäksi selvitetään, miten lainsäädäntö turvaa perhevapailta palaavien oikeudet. Tarvetta on myös arvioida keinoja tukea niitä vanhempia, jotka hakeutuvat perhevapaan jälkeen työmarkkinoille ilman työsuhdetta.
Isien kannustaminen perhevapaiden pitämiseen on edelleen ajankohtainen asia. Viime syksynä solmitun hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen raamisopimuksen myötä isien vanhempainvapaakiintiö vahvistuu. Vuoden 2013 alusta isillä on oikeus 9 viikon vanhempainvapaaseen, jonka voi pitää siihen mennessä, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Tämä on hyvä askel, joka itsenäistää isän oikeutta vanhempainvapaaseen ja samalla hieman selkiyttää vanhempainvapaajärjestelmää. Jatkossa pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että perhevapaiden käyttö tasaantuu entisestään.
Köyhyyden, syrjäytymisen ja terveyserojen vähentäminen on yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista. Myös tällä alueella tarvitaan sukupuolisilmälaseja eli naisia ja miehiä koskevien erityiskysymysten tunnistamista ja niihin vaikuttamista. Tasa-arvopolitiikka ei ole vain vahvojen naisten ja miesten politiikkaa, vaan myös heikoimmassa asemassa olevia naisia ja miehiä koskettavat tasa-arvokysymykset on tunnistettava.
Tasa-arvo-ohjelmassa on oma osionsa miesten ja naisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Osiossa on useita toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan erityisesti miehiä koskettaviin tasa-arvokysymyksiin, kuten miesten suurempaan syrjäytymisriskiin. Sukupuolinäkökulma ja nuoria miehiä ja naisia koskevien erityiskysymysten tunnistaminen on tärkeää myös nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa, johon hallitus on sitoutunut.
Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan ja sen toimenpiteisiin on sitoutunut hallitus kokonaisuudessaan. Ohjelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kaikkien politiikkasektorien yhteistyötä ja toimintaa niin valtakunnallisella ja aluetasolla kuin kunnissakin.
Tasa-arvopolitiikkaa tulee myös tehdä yhä kiinteämmässä yhteistyössä tutkimuksen, järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Erityisesti miehiä koskevien tasa-arvokysymysten tunnistamiseksi tarvitaan tilasto- ja tutkimustietoa. Onkin ollut ilahduttavaa havaita, että yhteistyö erilaisten toimijoiden välillä sukupuolten tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämisessä on vahvistunut viime vuosina. Tästä hyvänä esimerkkinä on hallituksen maaliskuussa hyväksymä Suomen ensimmäinen ihmisoikeustoimintaohjelma. Sen ja uuden tasa-arvo-ohjelman pohjalta on hyvä jatkaa tärkeää työtämme tasa-arvon edistämisessä."
