13.12.2001 Sukupuolten tasa-arvo edennyt asenteissa, arjessa yhä ongelmia

Suomalaisten mielestä vastuu perheen taloudellisesta toimeentulosta, kotitöistä ja vanhemmuudesta kuuluvat molemmille puolisoille. Lapsiperheen arkea koskevat järjestelyt eivät kuitenkaan ole lähentyneet yhteisesti jaettuja ihanteita viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuosien 1998 ja 2001 välisellä ajalla äidin laajempi vastuu kotitöistä on säilynyt kahden huoltajan lapsiperheissä. Jaettu vanhemmuus ei ole itsestään selvää lakisääteisten perhevapaidenkaan osalta: palkansaajat katsoivat, että työpaikoilla suhtaudutaan selvästi kielteisemmin isien kuin äitien perhevapaiden käyttöön. Tiedot käyvät ilmi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja Tilastokeskuksen yhteistyönä julkaistusta tasa-arvobarometrista, joka on järjestyksessä toinen. Barometrin tiedot kerättiin 15-74 -vuotiaalta väestöltä puhelinhaastatteluina tammikuussa 2001.

Sekä vuonna 1998 että 2001 suomalaiset olivat varsin yksimielisiä siitä, että naimisissa olevilla naisilla on täysi oikeus käydä töissä, olipa heidän perhetilanteensa mikä tahansa ja siitä, että miesten tulisi osallistua nykyistä enemmän lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Lisäksi vuoden 2001 barometrin uusista kysymyksistä käy ilmi, että lähes kaikki suomalaiset asettuivat vastustamaan väittämää, jonka mukaan pienipalkkaisemman puolison tulisi tehdä enemmän kotitöitä. Työssäkäyvien naisten ja miesten enemmistö katsoi, ettei työpaikoilla kannusteta miehiä riittävästi käyttämään lastenhoitovapaita. Suomalaiset kannattavat siis jaettua vastuuta perheen taloudellisesta toimeentulosta, kotitöistä ja vanhemmuudesta ja haluavat työpaikkojen edistävän tämän yhteisvastuun toteutumista.

Kun palkansaajilta kysyttiin vuonna 2001 työpaikkojen suhtautumista lakisääteisten perhevapaiden käyttöön, kävi ilmi, että isille on paljon vaikeampaa jäädä vanhempainvapaalle muutaman kuukauden ajaksi kuin äideille jäädä hoitovapaalle siksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Työpaikoilla esiintyy siis yhteisesti jaetuista ihanteista poikkeavia normeja.

Kahden huoltajan lapsiperheissä äidin vastuu lisääntyi 1998 vuoteen 2001 pyykinpesussa, yhteydenpidossa päiväkotiin tai kouluun, lasten kuljetuksessa päiväkotiin tai kouluun ja seurustelussa lasten kanssa. Lisäksi jaettu vastuu yleistyi päivittäisostosten teossa, mutta isän vastuu ei yleistynyt merkitsevästi missään asiassa. Kodin arkea koskevat järjestelyt eivät siis juurikaan lähentyneet yhteisesti jaettuja ihanteita vuosien 1998 ja 2001 välisenä aikana. Samaan aikaan kysymys kotitöistä tuli äideillä aikaisempaa tärkeämmäksi parisuhteen kokemisen kannalta. Vuodesta 1998 vuoteen 2001 yhteisvaihtelu vahvistui: mitä useammasta asiasta äiti on yksin vastuussa, sitä kielteisempi on arvio suhteesta puolisoon. Vähäinen vastuu kodin arjesta ei näytä merkitsevän isillekään onnellista "vapaamatkustajuutta", vaan suhde puolisoon on heilläkin parempi silloin, kun vastuuta jaetaan puolisoiden kesken vuoden 2001 tulosten perusteella.

Yliolkaisuuden ja seksuaalisen häirinnän lisääntymistä sukupuolten kesken Tasa-arvobarometri 2001:ssä tulee esiin, että naisten kykyihin luotetaan aiempaa enempää yhteiskunnan johtotehtävissä. Kuitenkin sukupuolten kanssakäymisessä erilaisissa arkipäivän yhteyksissä on tapahtunut muutoksia toiseen suuntaan. Kun tutkittiin toisen sukupuolen yliolkaista suhtautumista eri elinpiireissä, kävi ilmi, että:

miesten yliolkainen suhtautuminen naisiin lisääntyi merkitsevästi vuodesta 1998 vuoteen 2001 työpaikoilla, sukuyhteisössä, muussa ystäväpiirissä ja naapuristossa,
naisten (tai tyttöjen) miehiin (tai poikiin) kohdistamana se lisääntyi koulu- tai opiskeluympäristössä ja muussa ystäväpiirissä,
naisten yliolkainen suhtautuminen miehiin väheni merkitsevästi työpaikoilla ja järjestöelämässä, mutta miesten naisiin kohdistamana se ei vähentynyt missään elinpiirissä.

Sukupuolisen häirinnän kohteeksi joutuminen kahden viime vuoden aikana sukupuolen ja ikäryhmän mukaan

Tilastollisesti merkitsevä muutos seksuaalisessa häirinnässä vuodesta 1998 vuoteen 2001 oli:

lisäystä miesten kaksimielisien vitsien kertomisessa, tms. ja asiattomien, henkilön vartaloa tai seksuaalisuutta koskevien huomautusten esittämisessä alle 35-vuotiaille naisille
lisäystä naisten seksin ehdottamisessa alle 35-vuotiaille miehille 35-54 -vuotiaisiin miehiin kohdistuvan fyysisen lähentelyn vähenemistä naisten taholta.
Vuonna 2001 nuorista naisista 51 prosenttia, keski-ikäisistä naisista 29 prosenttia nuorista miehistä 22 prosenttia ja keski-ikäisistä miehistä 14 prosenttia oli ollut vähintään yhdenlaisen seksuaalisen häirinnän kohteena kahden viimeisen vuoden aikana. (Ikääntyneet ovat harvoin seksuaalisen häirinnän kohteina.)

Lähde: Tasa-arvobarometri 2001. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Tasa-arvojulkaisuja 2001:9 ja Tilastokeskus, Elinolot 2001:1, Sukupuolten tasa-arvo.

Lisätietoja: Tuula Melkas p. (09) 1734 3626