05.10.2001 Tutkimus raiskatttujen naisten näkökulmasta

Varpu Punnonen: "Ymmärrä ei kukaan - eivät miehet eivätkä naiset": raiskattu nainen tiellä kohti selviytymistä

Tutkimus perustuu lehti-ilmoitusten perusteella omasta raiskauskokemuksestaan kertoneiden naisten kirjoituksiin. Kirjoittajista useimmat joutuivat raiskatuiksi nuoruusiässä tai nuorina aikuisina, mutta joukossa on myös parisuhteessaan raiskattujen sekä useamman kerran raiskatuksi joutuneiden naisten kirjoituksia. Vaikka raiskaus oli osalle kirjoittajista vielä kirjoitushetkellä vaikea kokemus, eivät raiskauksesta kulunut aika ja tunne selviytymisen voimakkuudesta olleet suorassa yhteydessä toisiinsa. Jotkut kokevat mahdottomaksi selvitä kauan aikaa sitten tapahtuneesta raiskauksesta, toiset kokevat pystyvänsä elämään joitakin vuosia aiemmin tapahtuneen raiskauksen kanssa.

Varpu Punnosen pro gradu-työssä on haluttu ennen kaikkea tuoda esiin raiskattujen naisten omaa ääntä. Raiskatut naiset itse kertovat raiskauksestaan sekä siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista haluamallaan tavalla. Tutkimuksessa on pyritty välttämään ulkopuolelta tulevia "asiantuntijamääritelmiä". Yksi tutkimuksen lähtökohta oli tarkastella raiskattuja naisia aktiivisina selviytyjinä, ei "raiskaukseen myötävaikuttajina" tai toisaalta pelkästään "uhreina". Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että raiskauksen aiheuttama "uhriutuminen" sivuutettaisiin. Kyse on pikemminkin yrityksestä kuvata prosessia, matkaa, "uhriudesta" selviytymiseen, korostaen selviytymisen mahdollisuutta, mutta samalla myös selviytymisen vaatimaa kovaa työtä.

Raiskaus on äärimmäinen hajoamisen kokemus, oman kokonaisuudentunteen menetys. Kirjoittaminen omasta raiskauskokemuksesta on yhdenlainen yritys koota itseä ja ottaa haltuun omaan elämään suuresti vaikuttanutta hahmotonta asiaa. Raiskauksestaan itse niin halutessaan kirjoittavat naiset voidaan nähdä aktiivisina selviytyjinä tai sellaisiksi pyrkivinä, jotka haluavat itse olla vaikuttamassa siihen, kuinka raiskausta ja sen kohteeksi joutuneita naisia määritellään. Viranomais- ja instituutiopuheen kyky tavoittaa tätä puhetta on perinteisesti ollut melko rajallinen.

Yhdistävänä tekijänä kirjoittajien kuvaamien raiskausten välillä on raiskanneiden miesten halu osoittaa valtaansa ja ylemmyyttään sekä halventaa ja alistaa raiskaamaansa naista. Erona tapausten välillä on mm., että jotkut kirjoittajat ovat tunteneet raiskaajansa, kun taas toiset ovat joutuneet tuntemattomien raiskaamiksi. Suuri osa kirjoittajien kuvaamista raiskauksista on korostuneen julmia ja väkivaltaisia tapahtumia, jotka perustuivat usein ensin luodulle luottamuksellisuuden tunteelle, mikä lisäsi tunnetta raiskauskokemuksen vakavuudesta.

Kirjoittajat kuuluvat selviytymiskokemustensa perusteella neljään ryhmään: 1) raiskauksestaan jo eteenpäin päässeisiin elämänsä hyvin hallitsijoihin, 2) menestyneen julkisivun takana raiskaustaan sureviin, 3) raiskauksen masentamiin ja lamaannuttamiin, sekä 4) ryhmään, jota määrittää ensisijaisesti selviytymissuunnastaan ja itsemääräämisoikeudestaan kiinnipitämisestä tehty tietoinen päätös.

Raiskauksia tapahtuu kaikissa paikoissa kaikkina vuorokauden aikoina, vaikka erilaiset väkivaltaa vastaan yleisesti suositellut varotoimenpiteet on kohdistettu lähinnä oman kodin ulkopuolella olevan tuntemattoman vaaran varalle. Yleinen paikka, jossa naiset joutuvat väkivallan kohteeksi on oma koti, jossa ihmiset ovat haavoittuvimmillaan.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan käynnistämät perheväkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät tutkimushankkeet ja kampanjat nostivat osaltaan 1990-luvun lopussa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa julkiseksi puheenaiheiksi. Tutkimuksen valmistelun aikana oli Suomessa meneillään raiskausta koskevan lainsäädännön uudistus osana seksuaalirikoslain kokonaisuudistusta. Vuonna 1999 voimaan astuneen lain mukaan raiskaus muuttui asianomistajarikoksesta yleisen syyttäjän alaiseksi ja vain miehen naiseen kohdistamasta sukupuolineutraaliksi rikokseksi. Lisäksi raiskaus porrastetaan törkeydeltään kolmiportaiseksi, pakottamisesta törkeään raiskaukseen ulottuvaksi. Suomeen on saatu myös laki lähestymiskiellosta väkivaltaiselle tai uhkaavalle henkilölle.

Tiedustelut: Tutkimuksen tekijä VTM Varpu Punnonen p. 050- 3738718 tai erikoistutkija Johanna Pakkanen, STM Tasa-arvoyksikkö p. 09-160 4459.

Julkaisun tilaukset: osastosihteeri Anne Silfverberg, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, fax 09-1604167, sähköposti: anne.silfverberg(at)stm.vn.fi.