Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan hallitusohjelmatavoitteet vuosille 2011-2015

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta korostaa, että hallitusohjelmaan tarvitaan vahvat, selkeät ja konkreettiset tasa-arvotavoitteet, joihin koko hallitus ja kaikki ministeriöt sitoutuvat. Lisäksi tasa-arvotavoitteiden toteuttamiselle on osoitettava riittävät resurssit sekä tasa-arvopolitiikan seurantaa on tehostettava. Poikkihallinnollinen tasa-arvo-ohjelma on tärkeä hallituksen tasa-arvopoliittisia tavoitteita ohjaava väline.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta vaatii hallitusohjelmaan mm. seuraavaa:

Vanhempien oikeudet on turvattava tasapuolisesti

Nykyistä vanhempainvapaajärjestelmää pitää yksinkertaistaa, koska nykyisellään se on monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava. TANE kannattaa vanhempainvapaajärjestelmän kokonaisuudistusta niin sanotun 6+6+6 -mallin pohjalta. Malli vahvistaisi toteutuessaan miesten asemaa perheissä ja naisten asemaa työmarkkinoilla.

TANE kannattaa yleistä (ns. sukupuolineutraalia) avioliittolakia ja vanhemmuuteen liitettävien oikeuksien ja etuuksien ulottamista samaa sukupuolta olevien pariskuntien perheisiin.

Talouspolitiikan ja työelämän tasa-arvo ja yhtäläinen oikeus toimeentuloon on taattava

Talous- ja työllisyyspolitiikan alueella on vahvistettava sukupuolinäkökulmaa. Työurien pidentämiseen tähtäävät toimet on tehtävä sukupuolitietoisesti. Esimerkiksi vanhempainvapaiden tasaisempi jakaminen tasoittaisi sukupuolten välisiä eroja työurien pituuksissa sekä kaventaisi sukupuolten välisiä eläke-eroja.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta esittää kiintiösäännöksen ulottamista pörssiyhtiöiden hallituksiin. Vaikka viime vuosina naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kasvanut, oli vuonna 2010 naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksien jäsenistä edelleen alle 17 prosenttia.

Köyhyys ja syrjäytyminen koskevat eri tavalla naisia ja miehiä. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja miehiin tulee arvioida etukäteen.

Tasa-arvon edistämistä on tuettava koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen avulla

Koulutuksella on merkittävä vaikutus lasten ja nuorten arvoihin, asenteisiin sekä ammatinvalintaan. Nykyisissä opetustointa koskevissa laeissa ja kehityssuunnitelmissa ei ole sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita tai niitä on hyvin vähän. Velvoite tehdä toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma on ulotettava koskemaan perusopetusta. Sukupuolivaikutukset tulee arvioida kaikissa opetusta uudistavissa hankkeissa, esimerkiksi tuntijakouudistuksessa.

Opettajankoulutus ei sisällä riittävästi tietoa ja konkreettisia välineitä tasa-arvokysymysten huomioimiseksi opettajan työssä. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoiset kurssit on tehtävä pakolliseksi osaksi niin opettajan- kuin lastentarhanopettajankoulutustakin sekä opettajien täydennyskoulutusta.

Nais-, mies- ja sukupuolentutkimuksella on keskeinen rooli tiedon ja asiantuntemuksen tuottamisessa tasa-arvopolitiikan ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen pohjaksi. Sukupuolentutkimuksen tilanteesta eri yliopistoissa on tehtävä kattava, valtakunnallinen arviointi. On huolehdittava siitä, ettei kansainvälisesti katsoen korkeatasoinen tutkimus vaarannu yliopistouudistuksen vuoksi.

Maahanmuuttopolitiikan sukupuolinäkökulmaa on vahvistettava

Maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat ovat osittain erilaisia sukupuolen mukaan ja kotouttamisprosessissa on otettava paremmin huomioon sekä miesten että naisten erityistarpeet. Maahanmuuttajalasten ja -nuorten kasvatuksessa ja koulutuksessa pitää ottaa erityisesti huomioon maahanmuuttajapoikien syrjäytymisen estäminen sekä maahanmuuttajatyttöjen jatkokoulutukseen pääsyn takaaminen perusopetuksen jälkeen.

Sukupuolistuneen väkivallan ehkäisyyn kohdistuvia toimenpiteitä on lisättävä

Ministeriöiden on varattava riittävät resurssit vuonna 2010 julkaistun ja vuoteen 2015 ulottuvan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman toteutukselle. Vuonna 2013 on lisäksi toteutettava jatkotutkimus miehiin ja naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta.

Väkivallan uhreille suunnattujen palveluiden määrästä ja laadusta ei ole olemassa koko maan kattavaa selvitystä. Tiedossa on, että esimerkiksi Suomen turvakotiverkosto ei vastaa kansainvälisiä suosituksia. Turvakotiverkostoa on laajennettava sekä niissä on huomioitava erityisryhmien tarpeet.

Ei prostituutiolle ja ihmiskaupalle

Vuodesta 2006 asti Suomessa on ollut kiellettyä ostaa seksiä henkilöltä, joka on ihmiskaupan tai parituksen uhri. Ruotsissa seksinosto on ollut kriminalisoitu vuodesta 1999 saakka. Heinäkuussa 2010 ilmestyneen raportin mukaan ruotsalaisella lainsäädännöllä on ollut positiivisia vaikutuksia. Ruotsissa poliisi uskoo, että voimassa oleva lainsäädäntö estää esimerkiksi ihmiskaupan leviämistä Ruotsiin. Myös Suomessa seksinosto on kriminalisoitava kaikissa tapauksissa, koska nykyinen lainsäädäntö ei ole osoittautunut riittävän tehokkaaksi.

Ihmiskaupan uhreja tunnistetaan vähän, ja ihmiskauppa on harvinainen rikosnimeke esitutkinnassa ja tuomioistuimissa. Suomessa viranomaiset ja kolmannen sektorin toimijat ovat auttamisjärjestelmän olemassaolon aikana onnistuneet tunnistamaan yhteensä vain joitakin kymmeniä uhreja. Varsinkin prostituutiossa hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja tunnistetaan Suomessa kansainvälisesti vertaillen vähän. Viranomaisille on järjestettävä koulutusta ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja uhrien auttamisjärjestelmään ohjaamiseksi.

Lisätietoja:

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Hannele Varsa, hannele.varsa[at]stm.fi, gsm 050 545 3435