Tasa-arvo ei edisty pelkillä puheilla - tarvitaan sitovia tavoitteita

Ministeri Susanna Huovinen Tasa-arvoasioista vastaavana ministerinä olen saanut eteeni väitteen, että tasa-arvo on jo Suomessa toteutunut. Joku jopa totesi, ettei tällaista tasa-arvoministeriä enää mihinkään tarvita. Olen vankasti eri mieltä. Suomessa on toki vuosikymmenten saatossa tehty paljon tasa-arvotyötä ja saatu aikaan myös tuloksia. Monille maailman maille toimimme esimerkkinä. Mutta emme me mikään tasa-arvon lintukoto ole. Meillä on vielä paljon työtä tehtävänä ja jatkuvasti on oltava hereillä uusien, tasa-arvoa uhkaavien asioiden kanssa.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma on todettu toimivaksi ja välttämättömäksi välineeksi tasa-arvotoimien toteuttamiseksi ja koordinoimiseksi valtioneuvostossa. Näin voidaan varmistaa selkeät sukupuolten tasa-arvoa edistävät tavoitteet ja riittävät resurssit niiden toteuttamiseen. Ajankohtaisia aiheita tasa-arvon edistämiseksi ovat tasa-arvoinen vanhemmuus, koulutus ja työelämä sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen. Myös erityisesti miesten kohtaamissa tasa-arvokysymyksissä on tehty tällä vaalikaudella uusia avauksia.


Vanhemmuuden jakamisella on mahdollisuus tukea perheiden hyvinvointia ja sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassamme. Vanhempainvapaiden jakaminen nykyistä tasaisemmin isien ja äitien kesken esimerkiksi 6+6+6 -vanhempainvapaamallilla antaisi isille nykyistä pidemmän ajan vapaita, jolloin isän ja lapsen suhde voisi vahvistua. Samalla äideille tarjoutuisi mahdollisuus palata työmarkkinoille nykyistä varhaisemmin. Työurakatkoksen lyhentyminen vaikuttaisi myönteisesti naisten ura- ja palkkakehitykseen ja näkyisi lopulta myös naisten eläkkeiden tasossa.

Vanhempainvapaiden kehittämisessä tulee huomioida perheiden moninaisuus. Käytäntöjä ja tukimuotoja uudistettaessa tulee taata kaikille perheille tasa-arvoinen kohtelu. Näin samalla tuemme lapsen etua ja ihmisten yhdenvertaisuutta.

Jo varhaislapsuudessa tytöille ja pojille muodostuu käsityksiä siitä, mikä on eri sukupuolille sopivaa. Tämän voi joskus huomata jo, kun kuuntelee vauvoista sanottuja arvioita: Tytöt ovat suloisia, pojat pontevia. Koulussa tytöiltä vaaditaan kiltteyttä, mutta samalla tavalla käyttäytyvä poika tyypitellään syrjäänvetäytyväksi tai ujoksi. Muistan erään ystäväni kertoman koulukokemuksen kun opettaja oli todennut matematiikan tunnilla: Ei teidän tyttöjen tarvitse näillä sieviä päitänne vaivata. Tällaiset asenteet ja käsitykset voivat ylläpitää sukupuolten mukaisia ainevalintoja ja heijastuvat myöhemmin myös opintoalojen ja ammattien segregoitumisena. Asenteita naisten ja miesten tehtäviä kohtaan voidaan purkaa ottamalla käyttöön sukupuolisensitiivisiä ja vaihtoehtoisia toimintamalleja. Epätyypillisiä valintoja tulee tukea kaikessa koulutuksessa ja työelämätaitoja hankittaessa.

Naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen on edelleen ajankohtainen. Kuluneella kaudella hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tavoitteena oli kaventaa naisten ja miesten palkkaero enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tällä hetkellä on päästy hieman alle 17 prosenttiin koko työmarkkinoilla eli työ on kesken ja sitä pitää jatkaa.

Samapalkkaisuus on kansainvälinen ja kansallinen velvoite sekä perus- ja ihmisoikeus. Kaikesta työstä ei tule maksaa samaa palkkaa, mutta samasta ja samanarvoisesta työstä pitää. Kansainvälisissä perus- ja ihmisoikeustarkasteluissa Suomi on saanut pyyhkeitä samapalkkaisuusvelvoitteen hoidosta. Meidän on pystyttävä parempaan.

Samapalkkaisuusohjelman toimijoilla on yhteistä tahtoa jatkaa kolmikantaista työtä sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi. Parhaillaan käydään neuvotteluja siitä, miten jatkossa pidetään huolta palkkaeron kaventamisesta. Tasa-arvoministerinä olen esittänyt, että tavoitteena tulee olla eron kurominen enintään 10 prosenttiin vuoteen 2025. Toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että saamme nykyistä parempia tuloksia. Suomalaisen työelämän kehittämisen visio on, että olisimme Euroopan parhaita vuonna 2020. Minun on vaikea kuvitella Euroopan parasta työelämää ilman naisten ja miesten tasa-arvoista palkkausta.

Eniten toivon avointa puhetta väkivallasta. Lähisuhdeväkivalta on Suomen häpeäpilkku. Emme saa vaieta siitä, että edelleen liian moni nainen kuolee Suomessa lähisuhdeväkivallan seurauksena. Väkivaltaa kokevat myös miehet. Erityinen vastuu väkivallan tuomitsemisessa ja asenteiden muuttamisessa on meillä päättäjillä. Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta tuottavat yhteiskunnalle valtavia taloudellisia kustannuksia ja inhimillinen hinta on usein mittaamaton. Tarvitsemme lisää matalan kynnyksen palveluja väkivaltaa kohdanneille, myös erityisiä palveluja lapsille, joiden kodeissa väkivalta on läsnä. Turvakotiverkostoa tulee laajentaa ja ottaa huomioon erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien ja vähemmistöryhmien tarpeet nykyistä paremmin. Myös väkivaltaa käyttäville on tarjottava apua ongelmasta eroon pääsemiseksi.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan hallitusohjelmatavoitteet: naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, tasa-arvoinen vanhemmuus, koulutus sekä työelämä ovat linjassa hallituksen tasa-arvo-ohjelman tulevaisuuden painopisteiden kanssa. Toivon, että mahdollisimman moni eduskuntavaaliehdokas ottaa tasa-arvotyön mukaan omaan vaalityöhönsä ja tavoitteisiinsa. Vain laaja yhteistyö ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin tekevät tasa-arvoisen Suomen ja maailman mahdolliseksi.

Susanna Huovinen
Tasa-arvoasioista vastaava ministeri

Tasa-arvoa työelämään

Antti Kaikkonen, kansanedsutaja (kesk.) Uusimaa Nuoret naiset ovat valitettavasti edelleen työmarkkinoilla usein heikommassa asemassa kuin miehet. Taustalla on joidenkin työnantajien pelko naisten raskaudesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista työnantajille.

Työehtosopimuksissa on sovittu äitiysvapaan kustannuksista. Kustannukset jakautuvat käytännössä siten, että naisvaltaisten alojen yritykset kantavat näistä suuremman vastuun.

Koska yritysten taakkaa ylipäätänsä ei pitäisi kuitenkaan näinä aikoina lisätä, olisi syytä selvittää mahdollisuutta siihen, että Kela kantaisi vanhemmuuden kustannuksista nykyistä suuremman osan. Asia on syytä ottaa esille hallitusneuvotteluissa tai muutoin tulevan hallituskauden aikana.

Tuoreena isänä olen itsekin näitä asioita päässyt pähkäilemään monien vanhempien kanssa. Yksi minua vähän yllättänytkin asia oli juuri se, miten paljon asenteita meillä edelleen on lasten hoidon suhteen. Aika moni pitää lastenhoitoa automaattisesti äidin asiana. Se varmasti onkin hyvä ratkaisu, mutta uskon, että monet isät pärjäisivät kotona lapsen kanssa aivan yhtälailla hyvin.

Olin kuukauden verran isyysvapaalla, kun saimme sijaislapsen lokakuussa. Ne olivat elämäni parhaita viikkoja.

Useampikin tuore isä on kertonut minulle, että olisi ollut haluja olla enemmän lapsen kanssa kotona, mutta työnantaja on antanut ymmärtää, että se on huono idea. Hoitakoot äidit hommansa. Tällaista ajattelua minun on vaikea ymmärtää.

Tarvitsemme sekä poliittisia päätöksiä, että asenteiden muuttamista, jotta tasa-arvo työelämässä edistyisi. Uskon, että askel kerrallaan pääsemme kuitenkin parempaan suuntaan.

 

Antti Kaikkonen
kansanedustaja (kesk.)
Uusimaa

 

Pari- ja lähisuhdeväkivalta on ihmisoikeuskysymys

Sanna Marin, SDP:n varapuheenjohtaja, Pirkanmaa Pari- ja lähisuhdeväkivalta on vakava ja laaja ihmisoikeusongelma Suomessa. Euroopan unionin perusoikeusviraston tekemän tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa kumppaninsa taholta. Kun otetaan huomioon myös muiden kuin kumppanin tekemä väkivalta, nousee luku lähes 50 prosenttiin. Lähisuhteissa tapahtuu paitsi fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa myös henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Ongelmaan ei puututa riittävällä vakavuudella, vaikka se tiedostetaan eri puolilla maata.

Yksi keskeinen ongelma on, että pari- ja lähisuhdeväkivalta mielletään edelleen yksityiselämän piiriin kuuluvaksi asiaksi eikä yhteiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Väkivallan vastaisen työn resursointi on monin osin puutteellista. Turvakotipaikkoja ja matalan kynnyksen palveluita on liian vähän ja ne ovat vaikeasti saavutettavissa. Myös väkivaltatyön koordinointi on puutteellista. Väkivaltaan puuttuminen vaatii laajaa sektorit ylittävää yhteistyötä eri palveluiden ja viranomaisten välillä ja tämän vuoksi tehokas koordinaatio on välttämätöntä.

Suomen on puututtava nykyistä hanakammin lähi- ja parisuhdeväkivaltaan ja turvattava riittävät ja saavutettavat palvelut niin väkivallan uhreille, sen piiriin altistuneille kuin väkivallan tekijöillekin. Väkivallan vastaiseen työhön on varattava riittävät resurssit ja Suomeen on perustettava valtakunnallinen työtä koordinoiva elin. Tämä on myös taloudellisesti järkevää, sillä väkivallan aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat mittavat.

Jokaisella ihmisellä on perustavanlaatuinen oikeus turvalliseen elämään ilman väkivaltaa ja pelkoa siitä. Tämän varmistaminen on meidän kaikkien vastuulla.

Sanna Marin
SDP:n varapuheenjohtaja
Pirkanmaa

Suomalaisilla naisilla on oikeus elämään ilman väkivaltaa!

Marcus Rantala

Olin järkyttynyt luettuani noin vuosi sitten EU:n Perusoikeusviraston tutkimusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Olen edelleen järkyttynyt. Koko EU:n kattava tutkimus osoitti, että 47 % suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. Joka toinen nainen, joka tulee kadulla vastaan. Ajatus huimaa.

Kymmenen prosenttia naisista oli kokenut väkivaltaa tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Noin 30 prosenttia naisista oli kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta (EU:n keskiarvo tässä oli 22 %). Tutkituista 28 EU-maasta väkivaltaa kokeneiden naisten osuus oli korkeampi ainoastaan Tanskassa.

Selkeä tavoitteemme pitää olla naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Siihen tarvitaan sekä asennemuutosta että resursseja. Olen iloinen, että eduskunta on päättänyt Istanbulin sopimuksen ratifioinnista. Sopimus on ensimmäinen eurooppalainen sitova sopimus naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi. Tämä ei kuitenkaan riitä. Emme vielä täytä sopimuksen tavoitteita. Meidän on panostettava toimeenpanoon seuraavalla eduskuntakaudella.

Hallituksen lisätalousarviossa helmikuussa panostettiin turvakoteihin. Kolme miljoonaa lisäeuroa turvaa nykyisen palvelujen määrän säilyttämisen. Minun ja RKP:n kanta tässä asiassa on selvä: ensi kaudella meidän tulee panostaa pari- ja lähisuhdeväkivaltaa vastaan tehtävään työhön, lisätä turvakotien määrää ja turvata niiden toimintaedellytykset. Ainoastaan tällä tavalla voidaan turvata elämä ilman väkivaltaa suomalaisille naisille. Oikeus elämään ilman väkivaltaa on ihmisoikeus.

Marcus Rantala, Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Puolustusministerin valtiosihteeri ja RKP:n kansanedustajaehdokas Helsingissä
RKP:n tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja

Tasa-arvoa vanhemmuuteen ja sen kustannuksiin

Outi Alanko-Kahiluoto Hoivavastuu kasaantuu suomalais-perheissä naisen hartioille. Työ- ja perhe-elämän tasa-arvossa on meillä parantamisen varaa ja oppia voisimme ottaa Ruotsista. Ruotsissa isät osallistuvat lasten hoitoon huomattavasti useammin kuin meillä: isien käyttämä osuus vanhempainvapaista on Ruotsissa jopa kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Perhevapaat ovat molempien vanhempien yhteinen asia. Äideillä on oikeus työhön, isillä oikeus vanhemmuuteen ja lapsilla on oikeus molempien vanhempien hoivaan. Hoivavastuun tasaisempi jakautuminen parantaisi merkittävästi naisten työmarkkina-asemaa ja kaventaisi naisten ja miesten välisiä tuloeroja. Molempien vanhempien tasapuolinen osallistuminen lastenhoitoon edistää koko perheen hyvinvointia ja on myös lapsen etu.

Vihreiden pitkäaikaisena tavoitteena on vanhempainvapaiden jakaminen tasaväkisesti 6+6+6 -mallin mukaan. Mallissa molemmille vanhemmille varattaisiin oma henkilökohtainen jaksonsa vanhempainvapaata ja kolmasosan vapaasta vanhemmat jakaisivat sopimallaan tavalla. Vihreille tärkeä tavoite on myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken siirtämällä kustannukset suoraan Kelan maksettavaksi. Kustannusten tasaisempi jakautuminen vähentäisi naisten syrjintää työmarkkinoilla ja parantaisi naisvaltaisten alojen toimintaedellytyksiä.

Ruotsissa isä- ja äitikiintiöt vanhempainvapaissa otettiin käyttöön jo vuonna 1995. Asenteet isien jäämiseksi kotiin lapsia hoitamaan ovat muuttuneet 20 vuodessa suopeiksi niin isien itsensä kuin työnantajien silmissä. Isäkiintiö on lisännyt Ruotsissa selvästi isien perhevapaiden käyttöä. Ruotsissa vanhempainvapaajärjestelmä mahdollistaa joustavasti lastenhoidon ja osa-aikaisen työn yhdistämisen. Vanhemmat voivat valita, milloin ja millä jaksotuksella perhevapaat käytetään.

Pohjoismaisten kokemusten perusteella perhevapaakiintiöt kannattaisi ottaa käyttöön myös Suomessa. Valtiovallan tehtävänä on uudistaa epätasa-arvoa luovat ja ylläpitävät rakenteet. Vain siten perheiden on helppo tehdä tasa-arvoa yksilötasolla ja yhteiskunnassa edistäviä konkreettisia valintoja omassa elämässään.

Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreä liitto
Kansanedustaja, Vihreän eduskuntaryhmän pj. (Vihr.)
Helsinki

6+6+6, äitien ja isien puolesta

Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliitto. Kansanedustaja, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Vaikka Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, emme voi tuudittautua tähän. Suomessa on edelleen paljon sukupuolittuneita rakenteita, jotka sortavat niin naisia kuin miehiä.

Yksi suurimmista epäkohdista on naisten ja miesten välinen palkkaero. Naisen euro on vain noin 83 senttiä. Tähän vaikuttavat monet asiat, mutta keskeinen on perhevapaiden epätasainen jakaantuminen vanhempien kesken.

Äidit käyttävät valtaosan perhevapaista. Tämä johtaa siihen, että naisten palkka- ja urakehitys on hitaampaa työelämässä ja nuorilla naisilla on enemmän pätkätöitä. Perhevapaiden epätasaisen jakaantumisen vuoksi naisten työurat ovat lyhyempiä ja lopulta myös eläkkeet ovat selvästi miehiä pienempiä.

Perhevapaita pitää jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Pelkkä vapaaehtoisuus ei tuota riittäviä tuloksia vaan tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia. Jos oikeasti ja aidosti halutaan edistää tasa-arvoa, pitää perhevapaita kiintiöidä nykyistä selvästi enemmän.

Tähtäimeksi pitää ottaa ns. 6+6+6 -malli. Siinä molemmille vanhemmille kiintiöidään kuusi kuukautta perhevapaista ja lisäksi perhe voi käyttää kuusi kuukautta haluamallaan tavalla.

Tämä edistäisi samapalkkaisuutta, mutta on myös isien etu. Perhevapaiden epätasa-arvoinen jakaantuminen sortaa niin äitejä kuin isiäkin. Isät haluaisivat osallistua enemmän pienten lasten hoitoon, mutta työnantajien asenteet ovat monesti esteenä. Kun perhevapaat kiintiöitetään, on työnantajille itsestään selvää, että myös isät pitävät perhevapaita.

Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliitto
Kansanedustaja, Vasemmiston puheenjohtaja

Varusmiespalvelus

Pirita Nenonen
Tasa-arvokeskusteluissa usein korostetaan naisten asemaa. On totta, että vasta viime vuosisadan alussa naiset ovat saaneet äänensä kuuluviin ja hakeneet tasa-arvoa oikeuksiinsa. Naisten tasa-arvon ohella on myös asioita, joissa miehet tarvitsevat tasa-arvoisempaa kohtelua.
 
Yksi oleellinen miesten tasa-arvoasia on varusmiespalvelus. Onko naisilla velvoitetta, josta kieltäytymisestä rangaistaisiin? Ei minulle tule ainakaan heti mieleen. Varusmiespalvelus vaikeuttaa miesten työuran alkua, kun viimeistään koulutuksen jälkeen tulee suorittaa asepalvelus. Naisille on Suomessa annettu tasa-arvoisuuden nimissä mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus vapaaehtoisena. Suomen puolustuksen kannalta on tärkeää, että meillä on saatavilla tarvittaessa varusmiehiä olivatpa he sitten miehiä tai naisia.
 
Olisiko tasa-arvoista velvoittaa kaikki Suomen täysi-ikäisyyden saavuttavat niin miehet kuin naiset palvelukseen? Norjassa sukupuolineutraali asepalvelusvelvoite on astunut voimaan tämän vuoden alusta. On mielenkiintoista seurata, muuttuuko asepalvelus erilaiseksi kuin mitä Norjan armeijan vuoden 2010 tutkimukseen osallistuneet naiset ovat siitä kertoneet: heidän tuli käyttäytyä miesmäisesti.
 
Tasa-arvotyötä on paljon vielä tehtävissä. Naisten tasa-arvoa ei saa hakea vain niihin asioihin, jotka ovat miellyttäviä ja mukavia vaan myös miehet tarvitsevat tasa-arvoa.
 
Pirita Nenonen, Perussuomalaiset
Eduskuntavaaliehdokas
Lapin vaalipiiri

Suomesta paras maa

Sinuhe Wallinheimo Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa. Olemme Euroopan ainoa maa, jossa naisilla on maan hallituksessa enemmistö. Olemme kärkisijalla koulutuksellisessa tasa-arvossa maailman parhaan peruskoulun ja maksuttoman korkeakoulutuksen ansiosta.

Silti parannettavaa löytyy. Koulutuksen eriytyminen ja jakautuminen miesten ja naisten aloihin on voimakasta. Myös yrityselämän johtotehtävissä naiset ovat yhä vähemmistössä.

Merkittäviä esteitä työelämän tasa-arvon toteutumisessa ovat epätasaisesti jakaantuvat vanhemmuuden kustannukset ja vanhempainvapaat, joiden vuoksi monilla nuorilla naisilla on vaikeuksia löytää pysyvää työsuhdetta erityisesti työuran alussa.

Naiset käyttävät yhä valtaosan vanhempainvapaista, mutta aidosta perheiden valinnasta ei aina ole kysymys, kun hoivavastuuta jaetaan. Naisten heikompi työmarkkina-asema, pätkätyöt ja työpaikan puute sekä usein miehiä pienemmät palkat kannustavat juuri naisia jäämään kotiin. Pitkät poissaolot työelämästä heikentävät naisten työmarkkina-asemaa, ura- ja palkkakehitystä sekä eläkekertymää.

Kokoomus asettaa työn kaikessa etusijalle. Työnteon esteitä purkamalla ja työtä lisäämällä Suomi menestyy. Naisten työllisyydellä on tässä erityisasemansa. Siksi strategisessa hallitusohjelmassamme ajamme vanhemmuuden kustannusten jakamista sekä perhevapaajärjestelmän uudistamista tukemaan tasa-arvoista vanhemmuutta sekä pienten lasten äitien työssäkäyntiä.

Kokoomusnaiset ovat aloittaneet kampanjan, jonka tavoitteena on, että 100-vuotias Suomi on maailman #parasmaa2017 naisille. Puheiden sijasta on aika tehdä päätöksiä, jotka parantavat työn ja perheen yhteensovittamista sekä lisäävät työllisyyttä ja tasa-arvoa.

Sinuhe Wallinheimo
Kansallinen Kokoomus
kansanedustaja
Jyväskylä

Palkkatasa-arvo

Tiina tuomela Naisten palkkapäivää vietettiin viime vuonna 31.10. Tuo päivä määritetään vuosittain ansiotasoindeksin perusteella. Se tarkoittaa, että loppuvuoden naiset työskentelevät periaatteessa palkatta. Naisten ansiotaso on vain n. 80% miesten ansioista.

Palkkaerot ovat kaventuneet todella hitaasti ja viimeaikaiset muutokset ovat valitettavasti tapahtuneet lähinnä miesten lisääntyneen työttömyyden myötä. Tässä puhutaan kokonaisansioista, joihin vaikuttaa ensinnäkin se, että edelleen naiset jäävät herkemmin kotiin lastenhoidon takia. Toisekseen ansioihin vaikuttaa se, että naiset ovat aloilla, joiden palkkataso on luvattoman alhainen. Palkkakuopassa ovat erilaiset palvelualat, etenkin hoito-, hoiva- ja opetusala. Naisvaltaisten alojen huonompi palkkakehitys heijastuu myöhemmin myös naisten miehiä matalampina eläkkeinä.

Naiset ovat alkaneet hakeutua nk. miesten aloille, mutta huonon palkkauksen ja arvostuksen takia miehet eivät juurikaan hakeudu naisvaltaisille aloille. Tämä työelämän segregaation vaikutus palkkoihin tulee huomioida niin työmarkkinajärjestöjen, valtiovallan kuin esimiestenkin keskuudessa. Naisten on myös tärkeää oppia arvostamaan osaamistaan ja esittää mm. palkkatoivomuksensa itseään vähättelemättä.
Työn käsitettä on muutettava. Tuottavaa työtä on myös lasten kasvattaminen, eri-ikäisten terveyden vaaliminen ja ikäihmisten hoivaaminen. Siinähän tuotetaan terveyttä sekä hyvinvointia ja kasvatuksen kautta työtä tekeviä veronmaksajia.

Tasa-arvoa on, että arvostamme erilaisia tehtäviämme. Kukaan ei muuta tilannettamme, jos emme itse ryhdy toimeen.

Tiina Tuomela, Suomen Kristillisdemokraatit
LKT, lastentautien erikoislääkäri
Vantaa